Runot

Jukka Viikilä   Runoja I-II   Gummerus 2017

Dramaturgi ja (romaanistaan) Finlandia-palkittu Viikilä on nyt saanut Gummeruksen julkaisemaan runonsa. Viikilän runous on tykittäviä päälauseita, erinäisiä lainauksia, 113 kysymysmerkkiä sisältävä runo, jumalanpilkkaa ja puhetta pornosta.  – Ensivaikutelma: puberteettista jos–elämää. Kun en ole lukenut F-palkittua romaania, en osaa sanoa millainen proosatekstin kirjoittaja Viikilä on, mutta runoilijaksi en häntä kutsuisi tämän kokoelman luettuani. Toisiinsa liittymättömiä päälauseita suoltava automaatti ei kyllä viehätä hienovaraisemman runon ystävää.

”Lukekaa, mutta varokaa kirjoittamasta, tekemästä pysyväksi väliaikaiseksi tarkoitettua, kokeeksi ilmaan heitettyä, leikiksi ja juolahdukseksi aiottua, sitä kaikkea, mitä tuuli kuljettaa.”  

*

J.K. Ihalainen  Sytykkeitä       Sammakko 2016

Mies on elänyt ilmeisen kirjavan elämän ja kirjoittanut siitä lukemattoman määrän kirjavia runoteoksia sitten vuoden 1978. Rouheaa runoa, kyllä, runoa.  – Runot ovat kuin risukimppuja, niissä on omalaatuista kiehtovaa miehistä särmää.

”Kiireettömyys tarkoittaa / ettet enää ole tärkeä ihminen / maailma ei enää tarvitse sinua / sinun mustanahkainen salkkusi /makaa sängyn alla pölyyntymässä. / Sinun vuorosanasi eivät enää korosta / työsi korvaamatonta merkitystä. / Et enää etsi negatiivisten tolkuttomuuksien / kautta sitä tärkeyttä, joka syntyy siitä, että olet kiireinen, / täynnä itseäsi, tavoittamaton, saavuttamaton, mahdoton, / ehdoton, taipumaton, kykenemätön, / olet oikeassa nyt ja aina / ja heräät siihen kun vaimo / on vaiti eikä puhuttele sinua enää.”  

*

Saila Susiluoto                           Ariadne   Otava 2015

– Ylittämätön!

”On tuskallista vuotaa verta ihon läpi, joka huokosesta / tuntea heinän vahva tuoksu, vartalosi kesän kepeys / siirtää syrjään ainut lääke / nojata pää seinään, rukoilla sen kestävän”

*

Romaanit

Sirpa Kähkönen      Tankkien kesä   Otava 2016

Vuosi on 1968, viisitoista Kähkösen edellisistä romaaneista tuttua kuopiolaista jatkaa vuorollaan ajatuksiaan asioista ja tapahtumista. Romaanin tapahtuma-aika on kesä, jolloin Eurooppa järkyttyi Neuvostoliiton tankkien vyöryttyä Prahaan. Mitä se vaikutti vanhoihin vakaumuksellisiin kommunisteihin, mitä uuden aallon sosialisteihin savolaisen kaupungin sydämessä. Sirpa Kähkösen sanataide, perehtyneisyys ja eläytymiskyky ovat verrattomia.   – Romaani etenee kohti huipennusta, joksi nousee Tshekkoslovakian miehitysuutinen. Poikkeuksellisen hieno kohta tekstissä on Purkutalon mietteet historiastaan. Kähkönen elävöittää loistavasti 1960-luvun lopun elämää Kuopion kaupungissa.

*

Terhi Törmälehto   Vaikka vuoret järkkyisivät   Otava 2017

Vahva, suorastaan uniikki esikoisromaani! Terhi Törmälehto on kokenut kirjoittaja ja opettaja, joka esikoisteoksessaan tarttuu erikoiseen aiheeseen, karismaattiseen uskoon. Uskovaisuus ei ole tavanomainen aihe romaanikirjallisuudessa, helposti siinä lipsahtaa kritiikittömän naivismin tai ylenkatseellisen uskonpilkan puolelle. Törmälehto kertoo kahden sukupolven perheessä kasvavan lukiolaistytön Elsan tarinaa eleettömästi ja todentuntuisesti ikään kuin sisäpuolisen näkökulmasta. Romaani kuljettaa rinnakkain kainuulaisen körttiuskon perinteen maastossa leviävän karismaattisuuden ja vasemmistolaisten sissiliikkeiden raastaman Kolumbian karismaattisuuden ilmentymiä Elsan tarinan kautta. Vahvana juonteena on helluntailaisuuden korostama armolahjojen odottaminen sekä nuorten heräävä seksuaalisuus, jonka ystävykset ratkaisevat kukin tavallaan.  – Tämä teos on kuukauden löytö! Löysin elämäni varhaisista vaiheista tuttuja kokemuksia. Kirjoittajan tapa käsitellä arkaa aihetta oli rehellinen, mutta kunnioittava. Tuntuu siltä, että tämä teos on nyt oikeassa ajassa, kun karismaattisuudesta tehdään juttuja päivälehtiinkin.

*

Antti Tuuri   Tangopojat  Otava 2016   Ameriikan raitti  Otava 1986

Vanha kunnon Antti Tuuri osui käsiin pitkästä aikaa. Ja nyt ihanasti myhäilevän huumorin höystämä Tangopojat! En varsinaisesti ole ollut Antti Tuurin proosan perään, mutta kunnollisten kirjailijoiden joukkoon hänet luen. Tangopojat liikuskelee aluksi Pohjanmaalla viime vuosisadan puolella nuorimiesten elämää hahmotellen. Pääosassa on hanurinsoittaja Sauli, joka lähtee soittokaverinsa kanssa monen edeltä menneen pohjalaisnuorukaisen tavoin Ruotsiin Volvon tehtaalle töihin. Lähtöä siivittää aavistus erään tietyn Elinan katoamisesta samaan suuntaan. Niin monta synkkää suomalaistarinaa Ruotsiin häipyneistä ja sekoilevista elintasopakolaisista luettuani oikein riemastuin tästä Tuurin versiosta, joka kertoo tolkun ihmisistä.  – Kiitos Antille kutkuttavan hersyvästä romaanista!

Ameriikan raitti, Tuurin varhaisempi siirtolaistarina soljuu tuttuun Tuurin tyyliin. ’Verosuunnittelua’ harjoittaneet pohjalaiset yrittäjämiehet ovat pitäneet ilmeisesti tapoinaan päätyä rahoineen Ameriikkaan. Aikansa onnistunutta manööveriä maanmiestensä kanssa juhlittuaan päähenkilö lähtee etsimään Kanadasta esi-isänsä haudan ja kaukaiset sukulaiset, joiden löytymistä taas juhlitaan viikkokaupalla. Lopuksi mies päätyy laatimaan ’aamukampaa’ viidestä vuodesta jäljellä olevasta ajasta, kunnes verokupru vanhenisi. Sivuhenkilönä on miehen vaimo, joka palaa kotimaahan synnyttämään tyttärensä, mikä seikka edesauttaa miehen kotimaan kaipuuta.  – Tuurin lakoninen huumori on omiaan elähdyttämään muuten varsin miehisiä tarinoita.

*

Joel Haahtela  Mistä maailmat alkavat     Otava 2017

Voin yhtyä kustantajan käyttämään ilmaisuun: ”hurmaava taiteilijaromaani”. Haahtela kertoo nuoren miehen tiestä taiteilijaksi, suhteesta elämään ja esikuviinsa. Intohimon kohde voisi tarinassa olla yhtä hyvin kirjoittaminen, viivan ja valöörien kuvaus sanojen ja lauseiden sävyjen hahmottamista ja etsimistä. Lukijan ja kirjailijan suhde on aina mysteeri, useimmiten mitään suhdetta ei synny tai se jää etäiseksi. Toisia lukija alkaa kohta vierastaa, joitakin vieroksua, jopa inhota. Minulle Joel Haahtela on kirjailija, jonka tekstiä rakastan, jonka sanoihin haluan palata yhä uudelleen.   – Harvinaisempia paljon lukevallekin ovat syvemmän ymmärryksen tunteet, kiitollisuus siitä, että jossakin on joku, joka osaa sanoittaa ajatuksiaan näin. Silloin on aina juhlaa, kun tällaiselta kirjailijalta tulee uusi teos ja sen haluaa aarteidensa kirjastoon. – Helmi!

*

Pajtim Statovci       Kissani Jugoslavia     Otava 3.p. 2014

Osuin kirjastossa jonkinlaisen kulttikirjan maineen saavuttaneeseen romaaniin. Lukukokemus oli huikea. Ravistelevan rehellistä kuvausta kosovolaisen albaaniperheen hääperinteistä sekä myöhemmistä vaiheista ja kokemuksista maahanmuuttajina Suomessa. Avointa tilitystä miesten välisestä rakkaudesta sekä miehen ja kissan, miehen ja käärmeen rinnakkaiselosta. Symbolista ilotulitusta, josta ei jännitettä puutu.  – Luin ja ihastuin väkeviin tarinankäänteisiin.

*

Tove Jansson Muumipapan urotyöt  suom. Kivelä, Järvinen              WSOY 21.p. 2010

Luin tätä lasten kanssa ja varsinkin kuusivuotias Muru kuunteli herpaantumatta hetkeksikään. Koska emme ehtineet kirjaa loppuun yhdenyönkylässä, luin sen itsekseni loppuun. Tove Janssonin monitasoiset tarinat ja taito kertoa hurmaavat aina vain uudelleen.  – Ihanaa kesälukemista!

*

Anna-Leena Härkönen   Juhannusvieras   OtavaSeven 2014 (2006)

Tarina on jotensakin tyypillinen: sisäisesti rikki mennyt nainen palaa tätinsä syntymäpäivän merkeissä lapsuutensa maille, tapaa menneisyyden tärkeät ihmiset ja oivaltaa jo unohtuneiden muistojen sekä paljastavien puheiden kautta, ettei kaikki ollutkaan niin auvoista kuin hän halusi uskoa. Härkösen tyyli on sujuva, kevyehkö, paikoin kliseinen.  – Runsas kirosanojen käyttö häiritsi minua. Tarinan kannalta ne tuntuivat tarpeettomilta.    

***

 

  • Kiitos luennoistasi ja siitä että nostat monenlaisia teoksia esiin! Korjaus: Jukka Viikilän runot ovat ilmestyneet ennen hänen romaaniaan, ne vain on julkaistu yhtenä niteenä uudelleen. Runoteokset ilmestyivät Gummeruksen kustantamina alun perin 2008 ja 2010.

    Kommentin jätti ph · sunnuntai9pm 10. syyskuu30pm @ 12:36

  • Kiitän puolestani täsmennyksestä.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantai9am 11. syyskuu30am @ 11:47