Olen havainnut, että historiaani, jonka kokonaisuutena olen kirjoittanut muistiin jälkipolveamme ajatellen, voin myös kirjoittaa itselleni auki eri näkökulmista ja sitten hävittää. Itsetilitykset toimivat sen sanoittamisena, minkä alitajuisesti tietää ja jonka haluaa ymmärtää.

Näkökulma voi olla vaikkapa pelot, vahvuudet, oman naiseuden/miehuuden lajin tunnistaminen, sisäinen yksinäisyys, sosiaalisten suhteiden toistumat, ikävaiheet ja henkiset kehityskaudet, hengellisyyden jatkumo, traumat ja korjaavat kokemukset, uinuvat mahdollisuudet…  

Olen unennäkijä. Elän hassuja juttuja unissani, mutta myös painajaismaisia. Näen erityisiä episodeja, joiden analysointi paljastaa keskeneräisiä, vastausta tai ratkaisua odottavia asioita. Ajoittain pidän unipäiväkirjaa, jos havaitsen jatkumon. Unien analyysi ajallisen etäisyyden jälkeen on paljastavaa ja hyödyllistä.

Monilla ihmisillä on hyvin hatara käsitys todellisesta itsestään, siitäkin, minkälaisena toiset kokevat hänet. Se ilmenee aggressioina, toisiin kohdistuvina epäluuloina ja syyttelynä. Vihapuheen taustalla on usein kovan kuoren alla piilevä heiveröinen itsetuntemus. Kuka sen sanoikaan: Ihminen, tunne itsesi! – Voisin lisätä: – Ja armahda, rakasta vain.