olen onnellisimmillani metsässä, kun polulleni paistaa aurinko, ja tuuli kulkee hiljaa havulatvuksissa. syksyn väkevät tuoksut saavat sydämen sykkimään ja veren virtaamaan kiihkeämmin. elän! sateen jälkeen on niin raikasta. hyttyset eivät kiusaa eläviä eikä ihmistä maailman melu ja turha vouhke. valo putoaa taivaalta kuin Luojan lahja. ajatus vaeltelee huolista vapaana missä tahtoo. 

”Ehkä meidän kaikkien on uudestaan alettava harjoitella askelia, joita syksy vaatii. Meidänhän ei tarvitse viskata pois elämäämme eikä takertua siihen. Vaaditaan rohkeutta ottaa elämän haaste vastaan niin kauan kuin se meille annetaan”  

-Jörg Zinck