Liisa Marjatta Järvinen   Ja niin tapahtui – ryökynästä rovastiksi –   mediapinta 2018

”Nainen kirkkopolulla 1960-luvulta 2000-luvulle” alaotsikko kertoo ytimekkäästi mistä on kyse, kirjoittajan näkemyksestä omasta elämäntiestään tytöstä naiseksi, papiksi, kirjailijaksi. Omalla jäljittelemättömällä tyylillään eläväisten tarinanpalasten ja piirroskuvien kera kirjoittaja kuvailee tietään hämäläisestä lapsuusmiljööstä teologisten opintojen kautta helsinkiläiseen seurakuntaan lehtoriksi ja papiksi. Mosaiikkimainen kuvakooste paljastaa tekijänsä sielunmaiseman rikkauden.  – Olen lukenut Järvisen kirjallisen tuotannon lähes kokonaan, joten monet tarinat ovat ennestään tuttujakin, mutta myös uusia putkahtelee muistikomeroista. Tästäkin muistelmateoksesta tulee esiin, kirjailijalle tärkeä pappeusteema, onhan hän sitä naisteologien sukupolvea, joka vihittiin papiksi vasta 1980- luvun lopulla. Kirja oli minulle monin tavoin sukellus oman nuoruuteeni teemoihin. Huumorin ja piirrosten ansiosta lukukokemus oli riemastuttava.

*

Orhan Pamuk   Punatukkainen nainen   suom. Tuula Kojo   Tammi 2019 (2016)

Turkin tunnetuin nykykirjailija Orhan Pamuk sai Nobel-kirjallisuuspalkinnon v. 2006. Viimeisin suomennettu romaani kiertyy vanhan Oidipus-myytin itämaisten muunnosten punokseksi. Turkkilaisessa kulttuurissa isän ja pojan suhde on suvun ja perheen peruspilareita. Päähenkilö joutuu nuorena lukiolaisena kaivontekijämestari Mahmutin apulaiseksi taatakseen äidille ja itselleen toimeentulon isän jätettyä perheensä. Mahmut on loistava tarinankertoja ja nuorukaisen ja kaivomestarin välille kehkeytyy isä-poikasuhde, jonka taustalla on muuan punatukkainen nainen teatteriseurueesta. Kiihkeän nuoruuden rakkauden muisto ja tarujen tragedian toistuminen päähenkilön elämässä muodostaa romaanin loppuratkaisun.  – Romaani on omalla tavallaan kiehtova tarina, joka jää vanhoihin myytteihin kaivautuessaan väistämättömän tragedian vangiksi.

*

Lucinda Riley   Varjon sisar   suom. Hilkka Pekkanen   Bazar 2019 (2016)

Riley, irlantilainen bestselleristi, ryhtyi tahkoamaan kirjasarjaa seitsemästä sisaresta. Prisman kirjahyllyköltä poimin sarjan kolmannen pokkarina, jonka 733:ssa sivussa riitti lukemista viikkokausiksi epidemian sulkeman kirjaston ollessa kiinni. Kirjasarjan idea on lainattu kreikkalaisen mytologian tarusta, joka kertoo Plejadien tähtisikermästä, jossa on valovoimainen kaksoistähti. Rileyn tyyli on runsassanainen ja kuohkea, osittain ehkä johtuu tavastaan työstää romaaneja sanellen.  – Ajattelen, että ajankuluna paksut romaanit ovat paikallaan, mutta lukijan mieleen saattaa tulla, että tiivistämällä ja turhaa höttöä karsimalla henkilöt nousisivat selkeämmin esiin ja juoni etenisi ripeämmin. Karanteenilukemistona tämä ihme kyllä toimii.

*

Piia Leino  Yliaika  S&S 2020

Helsinkiläinen 1977 syntynyt toimittaja ja kirjailija Piia Leino on kehrännyt kokoon ankean tulevaisuusdystopian. Tarinaa kuljetetaan kahdessa ajassa, vuodessa 2024 ja 2052. Politiikka ja poliitikko Annastiina Kankaanrinta ovat pääosassa. Kun kehitellään tekoälyinnovaatioita ja ryhdytään laatimaan lakeja, ei aina tiedetä, mihin ne pitkällä aikavälillä voivat johtaa. Kirjailijan missio tuntuu olevan näyttää, mitä talouselämän ehdoilla etenevä kehitys tuottaa yksilön kannalta.  – Näköala, jonka kirjailija tarinallaan avaa, on hyytävä. Kirjaa lukiessa näin painajaisunia, mikä ei ole tavallista. Tavallaan tärkeä keskustelunavaus tässä ajassa.

*

Kari Palin  Kuritushuoneen päiväkirja  CrimeTime 2020

Sörkan vankilassa 1970-luvulla rikolliseen elämäntapaan ajautuneet stadin kundit lusivat toistuvia tuomioitaan. Kuritushuone oli täynnään taparikollisia, joita vankeinhoitolaitos piti parantumattomina venkuloina, joukossa myös taposta ja murhista tuomittuja. Monet päättivät, etteivät enää jatka elämäntapaansa, mutta viinanhuuruisessa vapauden hurmassa päätös unohtui. Neljättä tuomiotaan sovittava vanki on varovaisen tosissaan aikomuksessaan muuttua. Hän on oikeilla jäljillä ja saa myös muutokseensa tukea.  – Epidemia-ajan riskiryhmäkaranteenilaisen on helppo samaistua vangin yksitoikkoiseen elämään. Mitään suurta taidetta päiväkirjateksti ei ole, mutta vilpitön yritys välittyy lukijalle ja myötätunto herää. Senkin oivalluksen voi tehdä, että vangit ovat yksilöitä erilaisine piirteineen, ja varhaiset vaille jäämisen ja pettymyksen kokemukset istuvat tiukassa.

***

MAALISKUUN LUETUT 2020

Runot

Marja Leena Viitana   Läikytän vähän teetä   Basam Books 2020

Helsinkiläinen kirjailija ja kääntäjä Marja Leena Viitana (Toukonen) muutti Pohjois-Karjalaan ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Läikytän vähän teetä on hänen kolmas runokokoelmansa, aiemmin hän on toiminut elämäntaitokonsulttina ja julkaissut Basam Booksin Viisas elämä -sarjassa elämäntaito-oppaita.  – Viitanan runot ovat kieltä, jota on helppo ymmärtää. Runojen tunnelma on seesteinen ja elämänläheinen.

Sinä juokset kilpaa ja tuuletat maalissa

jossa kuvittelet olevasi

ohitettuasi minut jo alkumetreillä

ja minä joka en edes tiennyt

olevani kilpailussa

istun puron varrella

katsellen sen

kieppuvia

pyörteitä

*

Pahojen ihmisten hyvyys

lämmittää

ajoittain mieltäni

kuitenkin kauheinta kaikesta

on hyvien ihmisten

pahuus

*

Romaanit

Claude Gallay   Tyrskyt   suom. Titia Schuurman   WSOY 2019

Romaanin takakansimainos lupaili hyvää ja kaunista. Jaksoin rämpiä vajaat kolmesataa sivua ja kirja oli vasta puolivälissä. Mitään ei tapahdu, ihmiset huljuvat elämänsä tyrskyissä sinne tänne. Kovin laimeaa, päämäärätöntä tekstiä, koin lukemisen ajanhukaksi. 

*

Haruki Murakami   Tanssi tanssi tanssi   suom. Antti Valkama   Tammi 2019 (1988)

Haruki Murakami on erinomaisen ahkera ja taidokas kirjailija. Hänen teoksistaan tämä on yhdestoista ja viimeisin suomennettu. Aiemmin olen lukenut neljä Murakamin romaania, on siis ilmeistä, että hänen tyylinsä ja taitavasti kehitellyt fantasiaromaaninsa kiehtovat. Viimeisimmän suomennetun Tanssi tanssi tanssi romaanin päähenkilö on oman elämäntyylinsä hallitseva kirjoitustyötä tekevä mies, jonka erikoiset ihmissuhteet ovat päähenkilön ajatusvirran ohella romaanin koossa pitävä voima. Mystisiä kokemuksia ja päähenkilön ympäriltä kuolevia ihmisiä riittää. Kaikella tuntuu olevan tarkoitus, ihmiset ja tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa.  – Viihdyin taas erinomaisesti Murakamin luomassa maailmassa. Runsas 560-sivuinen opus piti otteessaan. Kahden viikon laina-aika ei olisi riittänyt, mutta korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan rauhoitettua sosiaalisen elämän minimiin, aikaa oli runsaasti ja kirjastot kiinni, niinpä ei ollut kiirettä.

*

Sirpa Kähkönen   Muistoruoho   Otava 2019

Kähkösen Kuopio-kirjoista tuorein oli taas laatutavaraa. Romaani sukeltaa Helvin, Annen, Idan, Siirin, Hilla-tyttösen ajatusmaailmoihin. Äänen saavat myös muuan Maalarimies, Kuu ja tietty asunto A 21.          – Kähkönen taitaa tekstin rytmityksen, huokoisuuden ja tiiviyden vaihtelun, osaa käyttää naisten monivivahteisia kohtaloita yhteisöä tukemaan. Hienoa työtä.   

***

Runot

Arkkipiispa Leo   Luulen tuulen tulevan  Uvvet tuulet tullah   Karjalan kielen seura ry 2019

Karjalan kielen seura ry on julkaissut ortodoksikirkon arkkipiispa Leon pieniä yksinkertaisen viehättäviä luontorunoja suomeksi ja karjalaksi.

                           Kevätaurinko sulattaa lumen ja jään / lounatuuli tuo kesän sään / ihminen ystävän olemuksessaan /        saa toisen elämästä riemuitsemaan

                           Kevätpäiväine sulattau lumen da jiän / lounastuuli tuou kezän siän / ristikanzu üstävän olemuksessah /          suau toizen elokses iloimah

*

Anna Elina Isoaro   Tämänilmaiset   Aviador 2019

Erään äidin sururunot kohtuun kuolleen lapsensa muistoksi. Niin väkevää ja riipaisevaa, jättää hiljaiseksi.

                           Isä tiskaa kurkkupurkkeja.

                           Mummu ajaa markettiin hakemaan maljakoita.

                           Äiti saa astmakohtauksen.

                           Isoveli teippaa oveen lapun: EI KUKIA KITOS

*

Romaanit

Elina Hirvonen   Punainen myrsky   WSOY 2019

Kirjailija kirjoitti kirjan irakilaispojan kokemuksistaan kertomien tarinoiden pohjalta. Kaunista kieltä, vivahteikasta tekstiä, koskettava tarina. Loppupuolella alkaa tulla tuttuja kuvioita vastaan, joista voi päätellä kenen tarinasta on kyse. Epilogissa kirjailija myös paljastaa, että kysymys on Hussein al-Taeen tarinasta. Kirjan julkaisuvaiheessa yllättäen esiin noussut al-Taeen henkilöön liittyvä kohu hämmensi kirjailijaakin, joka kuitenkin päätti, ettei tee käsikirjoituksiin muutoksia.  – Kirja on todella lukemisen arvoinen. Ensinnäkin se on kirjallisesti korkeaa laatua. Toisekseen aihe nostaa monia ajatuksia Lähi-Idän tilanteesta ja maahanmuuttajien asemasta ja sopeutumisesta uuteen kulttuuriin. Irakilaisen kulttuurin perhekeskeisyys ja lasten kohtalo murroksessa olevan maan jakautuneessa ilmapiirissä valottuu riipaisevasti. Itselleni tarina nosti myös kriittisiä ajatuksia äitien ja lasten erottamisesta pakolaisongelmaa hoidettaessa.   

*

Maeve Binchy  Unelmien kaikuja  suom. Irmeli Ruuska  WSOY 1987 (1985)

Satuin saamaan joulukuussa kirjaston vaihtohyllystä varhaisen Binchyn, jota en vielä ollut lukenut. Kyseessä on neliosainen romaani, jossa on 548 sivua. Tarina kertoo kirjailijalle tuttuun tapaan irlantilaisen rannikkokylätaajaman ihmisistä ja elämästä, tässä 1950-1960-luvulla. Koulut ovat kirkon. Kylän lahjakkaimpia nuoria lähtee Dubliniin opiskelemaan ja töihin, joitakin myös Englantiin. Katolisen kirkon ote on vahva, ja nuorten elämään yhteisön arvomaailma tuo eteen vaikeita ratkaisuja, jotka muuttavat tulevaisuuden suunnitelmia. Romaani on lahjakkaan ja köyhän Clare-tytön kehityskertomus. Myös kyläyhteisö kehittyy, jotkin asiat eivät silti muutu.  – Binchyä lukeneet osaavat toki arvata mitä saavat. Olen silti tykästynyt aitoirlantilaiseen elämänmenoon sellaisena, kuin Binchy sitä kuvaa. Tässä vanhassa opuksessa on vielä sekin pointti, että sen tapahtumat ajoittuvat omiin lapsuus- ja nuoruusvuosiini. Vertailuissa suomalaiseen luterilaiseen kyläyhteisöön on oma viehätyksensä.  

*

Sue Harrison   Äiti Maa, Isä Taivas   suom. Kaijamari Sivill   WSOY 1996 (1990)

”Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti Maa, isä Taivas on ensimmäinen kirja trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten alkuperäisheimojen vaellusta.” Tarina alkaa traagisesti. Päähenkilö, nuori nainen Chagak palaa yrttejä keräämästä kauempaa ja löytää perheensä ja kotikylänsä asukkaat surmattuna, kylän asumukset palamassa. Hän lähtee meloen toista saarta kohti ja löytää shamaanierakon luota paikan asua.  – Aiemmin lukemani Sue Harrisonin romaanin perusteella tiesin, mitä odottaa. Metsästäjä-keräilijöiden, hylkeen- ja valaanpyytäjien sekä lyhytkasvuisten heimon kulttuurien kuvaus on kiehtovan erilaista luettavaa. Ensimmäisten ihmisten elämä on taistelua eloonjäämisestä luonnonvoimien, henkivoimien ja vihamielisten naapuriheimojen armoilla.    

*

Sue Harrison   Sisar Kuu   suom. Kaijamari Sivill   WSOY 1996 (1992)

Trilogian toinen osa, jossa ensimmäisten ihmisten ja hylkeenpyytäjäheimon pienen yhteisön tarina jatkuu. Tarina tutustuttaa valaanpyytäjien ja mursunpyytäjien heimorituaaleihin ja pyyntiperinteisiin. Päähenkilöinä ovat Chagakin pojat ja Kiiniksi kutsuttu nainen, josta kurjien kokemusten kautta kasvaa vahva selviytyjä.

*

Sue Harrison   Veli Tuuli   suom. Kaijamari Sivill   WSOY 1998 (1994)

Trilogian kolmas osa kertoo tulivuoren purkauksen aiheuttaman hävityksen, joka tuhoaa osan valaanpyytäjien ja hylkeenpyytäjien heimosta ja pakottaa heimoja muuttamaan asuinpaikkaa. Ensimmäisten ihmisten, karibuheimon, mursukansan ja valaanpyytäjien lisäksi heimojen luona vierailee kauppamiehiä. Trilogian päähenkilöjen suvun tarina jatkuu.  – Kirjailijan mielikuvitus on loihtinut luettavaksi asiatiedon pohjalta mitä kiinnostavimman tarinan alkuihmisten luonnonvaraisesta elämästä, toimeentulosta ja kulttuurisista piirteistä. Viihdyin tarinoiden parissa!

*

Peter Sandström  Äiti marraskuu  (Kahdeksan pohdintoa)  suom. Outi Menna   S&S 2018

Suomenruotsalaisella Pohjanmaalla syntynyt ja kasvanut kirjailija on omalaatuisen melankolinen ajattelija. Aiemmista teoksista Laudatur oli 2016 Finlandia-palkintoehdokkaana ja kun ei sitä, voitti sitten Runeberg-palkinnon 2017. Äiti marraskuu on eräänlaista oman perhetaustan ja lapsuuden analyysiä, keskushenkilönä perheen äiti.  – Minusta Sandström on hieman raskassoutuinen kirjoittaja. Pohdintojen ansiona pitäisin omanlaisekseen yhteisöksi kehittyneen kielivähemmistön kulttuurin kuvausta.

*

Raija Oranen   Manu   Otava 2019

Oranen sen osaa, jos kuka, mennä faktapohjalta tutun ja tuntemattoman nahkoihin ja ihon alle, luoda kertomataidetta niin, että lukija ei malta päästää kirjaa käsistään. Koko kansan Manu, nyt jo edesmennyt ja kunnioittavasti leposijoilleen saatettu, herää romaanissa filosofeeraamaan, tuntemaan ja kokemaan persoonallisesti ja viisaan huumorin kera pitkän ja monivaiheisen elämänsä ja uransa merkittävimmät hetket.  

***

Riitta Jalonen   Tanssikaa!   Tammi 2019

Hämeenlinnalainen Riitta Jalonen (s. 1954) on laadukkaimpia kirjailijoitamme. Julkaisuja on runsaasti, myös palkintoja (Finlandia Junior, Runeberg-palkinto). Edellinen kiitetty romaani Kirkkaus oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi. Tanssikaa! on Jalosen kolmastoista romaani. Romaanin päähenkilö on nainen, joka elää kuuden kuolleen enon ja oman äitinsä kipeiden muistojen kantajana.   – ”Viiltävän kaunis romaani taakoista, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle”. Rankoista muistoista kertova romaani on kirjoitettu ilmavasti ja kuljettaa kauniilla kielellä kerrottua tarinaa niin, että lukukokemus ei ole raskas. Jalosen lauseet ovat taidetta.

*

Anja Erämaja   Imuri   WSOY 2019

Helsinkiläinen, Turun saaristosta kotoisin oleva Anja Erämaja on julkaissut lähinnä runoja. Imuri on hänen ensimmäinen romaaninsa. Tyyli on aforistista tajunnanvirtaa ja sisarusten keskustelunpätkiä äidin kuolinvuoteen tuntumassa.   – Ihan tällaista ei ole suomalaisten kirjailijoiden teoksissa tullut vastaan. Kirjoittavan naisen ajatuksenjuoksu on sinänsä kiinnostavaa, mutta olisi ehkä ainoana tyylikeinona puuduttava pitemmän päälle. Tässä se kuitenkin toimii ja tutustuttaa hienosti erään naisen sisäiseen maailmaan ja äitimuistoihin. Pidin kirjasta.

*

Jussi Nikkilä   Näyttelijä   Tammi 2019

Näyttelijä Jussi Nikkilä kirjoitti romaanin näyttelijästä, joka ryhtyi kirjailijaksi, kun ei saanut riittävästi töitä omassa ammatissaan. Romaani valottaa yksityisen miehen ahdistusta miehenä, puolisona, isänä, satunnaisten töiden varassa sinnittelevänä näyttelijänä. Tarina on vahva ja sen vahvuus kaipaisi myös katarttista loppua, mutta Nikkilä jättää kaiken auki.  – Näin riipaisevaa tilitystä en ole aikoihin lukenut. Oikeastaan ei kiinnosta niinkään miten paljon näyttelijä Jussi Nikkilä on pannut näyttelijä Viktorin tarinaan itseään ja omia kokemuksiaan, enemmänkin miten näin vereslihaisesta avautumisesta yleensä selviää. Paikoin teksti on huiman terävää ja analyyttisesti oivaltavaa ja rikasta, mutta heikkoutena koin jossain määrin anaalivaiheeseen juuttuneen miehen retoriikan.  

*

Eve Hietamies   Hammaskeiju   Otava 2017

Eve Hietamieheltä olen lukenut hänen kolme viimeisintä romaaniaan, ne Antti ja Paavo Pasasesta kertovat. Muutakin on, kuusi aiemmin julkaistua. Pitääpä lukea nekin. Hietamies, kahden kirjailijan tytär, on nimittäin sujuva ja oikeasti hauska kirjoittaja (ainakin kolmen viimeisen romaanin perusteella). Olen riittävästi ahdistuneita nykykirjailijoita lukenut, arvostan sitä, että Hammaskeiju sai minut nauramaan ja suorastaan hykertelemään hyvämielestä. Voisiko olla kyse samastumispinnasta, meillä on aikoinaan ollut kaksi poikalasta, vaikka yksinhuoltajia ei ole oltukaan.  

*

Helena Petäistö  Ranska, Macron ja minä  Otava 2017

Ranskalaistunut toimittaja Petäistö kävi puhumassa taannoin helsinkiläiselle eläkeläisyleisölle EU-asioista ja myi samalla kahta kirjaansa. Tämä teos kuvailee seikkaperäisesti ja eloisasti Ranskan poliittista lähihistoriaa, ranskalaista demokratiakäsitystä ja erityisesti viimeisten presidentinvaalien suurta yllätysvoittajaa Emmanuel Macronia.   – Petäistön kieli on paikoin hiukan alatyylistä, hän mm. kutsuu ranskalaisia läpi teoksen ’ranskiksiksi’, mikä särähtää lukijan korvaan. Pitkään MTV:n Pariisin kirjeenvaihtajana olleen Petäistön tiedot ja tuntuma aiheestaan sekä yleisemminkin ranskalaisesta elämänmenosta ovat pääosin luotettavaa ja hauskaa luettavaa.

*

Sofia Lundberg  Punainen osoitekirja  suom. Tuula Kojo  Otava 2018

Tukholmassa asuva toimittaja Sofia Lundberg (s. 1974) on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa. Mielenkiintoiseen muotoon sovitettu tarina kertoo poikkeuksellisen naisen kohtalonkäänteistä ja rakkaustarinoista. Romaania on mainostettu ’vuoden koskettavimpana’.  – No, olihan ainakin kohtalonkäänteitä kerrakseen. Viihdyttävää lukea. Päähenkilön toistama elämänohje kelpaa kelle tahansa tieksi menestykseen.

”Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös jäähyväiset.”

***

Runot

Jouni Inkala   Tee kunniaa, tee kunniaa   Siltala 2019

Kansainvälistäkin huomiota saaneen runoilijan kolmastoista runokokoelma on kunnon annos tiivistä ja painavaa runoa. Erikseen on syytä mainita, että kustantaja on osoittanut arvostustaan kirjan erikoisen kauniilla ja tyylikkäällä ulkoasulla, joka on Elina Varstan käsialaa.  – Inkalan runous ei ole helposti aukeavaa. Ehkä juuri siksi, kun joku runo äkkiä avaa sisäisen maisemansa, lukija sävähtää, lumoutuu. Tämän opuksen haluan runokirjastooni, että voisin palata siihen uudelleen ja uudelleen.

*

Proosa

Tua Harno       Oranssi maa   Otava 2015

Helsinkiläissyntyinen (1984) kirjailija Tua Harno on koulutukseltaan sekä teatteritaiteen että oikeustieteen maisteri. Esikoisromaani Ne jotka jäävät voitti Pentti Saarikosken juhlavuoden kirjoituskilpailun vuonna 2012. Oranssi maa on Harnon toinen romaani, kertomus Australian kaivospaikkakuntien elämästä. Se on myös monen suhteissaan särkyneen ihmisen kohtaamisten tarina sekä tarina päähenkilön hurjasta ja uskaliaasta vaelluksesta aavikolle sisimpäänsä etsimään.  – Romaanin tarinaympäristö on erikoinen, brutaalikin, mutta myös taitavasti kuvattu. Tarina on kiehtova ja jännittävä kehityskertomus ihmisistä, jotka ratkaisevat lähtemällä sietämättömän elämäntilanteensa.

*

Tietokirja

Jeena Rancken   Yliluonnollinen kokemus  -Tulkinta, merkitys ja vaikutus   Vastapaino 2017

Sosiaalipsykologi Rancken on tutkinut miten yliluonnollisena pidetyt kokemukset ovat vaikuttaneet kertojiensa elämään, ja miten ihmiset ovat rakentaneet kokemuksistaan ja niiden tulkinnoista merkityksen elämälleen. Teos käsittää 371 sivua, otos kokemuksia kuvanneista on verrattain pieni, joskin antaa myös kuvaa siitä, miten yleisiä tai harvinaisia yliluonnollisina koetut tapahtumat väestötasolla ovat. Tutkija varoo ottamasta kantaa yksittäisten kertomusten tulkintaan. Koska samassa kopassa ovat unet, ennetarinat, ufo- ja humanoiditarinat, ruumiista irtautumistarinat sekä erilaisten henkien ja ’voimien’ kohtaamisten kuvaukset, materiaali on kirjavaa eikä anna mahdollisuutta tehdä kestäviä johtopäätöksiä.   – Tutkimus oli mielenkiintoinen lukea siksikin, että se vahvisti epäilyksiäni, miten vaikea monessa tapauksessa on rajanveto yliluonnollisena pidetyn kokemuksen ja mielenterveydellisen häiriön aiheuttaman kokemuksen välillä. Monenlaisia kokemuksia ihmisillä joka tapauksessa on eikä kokijan osa ole helppo eikä kadehdittava. Usein he jäävät yksin pohtimaan koetun merkitystä ja kantamaan erilaisuuden stigmaa.

*

Matkakirja

Helena Petäistö   Bryssel, Strasbourg, Luxemburg   Otava 2019

Tavallaan kirja on myös tietokirja, sillä toimittaja Petäistö, joka on työkseen sukkuloinut EU-kaupungeissa, hän jos kuka osaa kertoa oleellisen paikkahistoriasta, EU-kuvioista ja kyseisten kaupunkien tämänpäiväisestä ilmapiiristä. Lisäksi Petäistöllä on taito kuvailla mielenkiintoisella tavalla omakohtaisen kokemuksen pohjalta EU:n toiminnan keskeiset paikat. Paikkoihin matkustavalle kirja on aarrearkku hotelli-, ravintola- ja ostosvinkkeineen, ja vaikka ei aikoisi matkatakaan, tukeva annos EU:n historiaa ja nykypäiväistä menoa ei liene kellekään pahitteeksi.  – Viihdyin Petäistön sujuvan tekstin ja kirpakan huumorin parissa oivallisesti.

***

Runot

Metsän kuiske            Kauneimmat luontorunot, koonnut Turkka Hautala                           Gummerus 2019

Nostalgiaopus, josta löytyy tuttuja ja vieraampia kauniita luontorunoja.  – Näissä runoissa ei ole lukijalla ymmärrysvaikeuksia. Kuin menneen maailman sävyistä tasaista runovirtaa soutelisi hiljakseen.

*

Proosa

Pajtim Statovci       Tiranan sydän  Otava Seven 2016

Kirjailija (s.1990 Kosovossa) on tullut tietoisuuteen ensimmäisen, palkitun romaaninsa Kissani Jugoslavia (2014) ansiosta. Kansallisuudeltaan albaani kirjailija on asunut Suomessa kaksivuotiaasta ja kirjoittaa suomeksi. Statovci on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Kirjailijalla on vahva ja hienovireinen kyky kuvata kansallisia ja kulttuurisia eroja erityisten ihmiskohtaloiden, tarinoiden ja tapahtumien kautta. Uusin, elokuussa 2019 julkaistu romaani Bolla on jo ehtinyt saada runsaasti ylistystä.  – Olen ihan mykistynyt tekstin tarinoiden vahvoista väreistä ja henkilöiden kohtalonkäänteistä. Statovci on ehdottomasti poikkeuksellisen lahjakas kirjailija, jonka julkaisut ovat merkkitapauksia. Miten rohkeasti hän avaakaan toiseen kulttuuriin syntyneiden ja kasvaneiden, omassa ruumiissaan eksyksissä olevien ihmisten kokemuksia ja selviytymistä, kun he hakevat paikkaansa maailmassa.

*

Peter Hoeg   Sinun silmiesi kautta   suom. Sanna Manninen   Tammi (KK) 2019

Tanskalainen nykykirjailija jäi mieleen 1993 suomennetusta ja palkitusta romaanistaan Lumen taju. – Sinun silmiesi kautta on Hoegin yhdeksäs romaani. Koko tuotanto on suomennettu. Tammen keltaiseen kirjastoon kuuluminen on sinänsä jo laatutavaran tae. Romaani kytkeytyy kolmen lapsen erityiseen ystävyyteen ja kykyyn tiedostaa yhdessä menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta.  – Romaanihenkilöiden neuropsykologiset kokemukset on kuvattu hienovaraisesti niin, että logiikka toimii ja uskottavuus säilyy. Hoeg on kyllä mestari kehittelemään erikoisia tarinoita. Romaani suorastaan vangitsee lukijan Peterin, Simonin ja Lisan tietoisuuden taikapiiriin.

*

Heidi Jaatinen   Jono   Gummerus 2011

Heidi Jaatisen uusimman romaanin innoittamana tempaisin kirjaston hyllyltä yhden hänen edellisistään. Jono on tarina seksinälkäisistä miehistä, jotka kirjailija fantisoi ovensa taakse. Jono kasvaa päivä päivältä ja alkaa lopulta elää omaa elämäänsä.  – Jos tämä romaani ei ole omalaatuista huumoria, se on kyllä kirjailijalta melkein floppi. Laadukasta tekstiä, josta Jaatista uusimmassa romaanissa kehuin, ei näy missään eikä tarinan aihe ja juonen kehittely osoita erityistä hengen lentoa tekijältä. Maistui väkisin väännetyltä välityöltä.

*

Patrick Modiano                       Uinuvia muistoja                      suom. Lotta Toivanen                           WSOY 2019 (2017)

Nobel-palkitun (2014) kirjailijan sofistikoituja muistoja Pariisista pitkän elämän varrelta.  – Miellyttävää, hiljaista tekstiä, joka synnyttää lukijassa kaipuuta Pariisiin ja toiseen aikaan.

                           ”Muistoihinne sekoittuu kuvia niistä poluista, joille te olette kääntyneet ja joista ette enää tiedä, minkä tienoon läpi ne kulkivat.”

*

Riikka Ala-Harja           En Saab            Otava 2019

Kustantaja on nimennyt Ala-Harjan kahdeksannen julkaisun maantieromaaniksi, mitä se epäilemättä onkin. Niukasti dialogia ja runsaasti päähenkilön ajatuksen juoksua ja poukkoilua tunnelmasta toiseen. Kaksi vannoutunut saabistia löytää auton varaosien merkeissä toisensa ja tunnustelee suhteen mahdollisuutta yhteisellä matkalla Keski-Suomesta etelään.   – Taitavasti kirjoitettua, mutta anniltaan heppoiselta tuntuvaa tekstiä. Kuvatun laistakin toki elämän kirjoon mahtuu. 

*

Laura Lindstedt    Ystäväni Natalia             Teos 2019

2015 Finlandia-palkinnon voittaja on murtautunut tavanomaisten kirjailijoiden joukosta omaperäisillä aihevalinnoillaan. Uusin romaani on terapiamaailmasta. Kirjailija valottaa toisaalta erikoislaatuisen nuoren naisasiakkaan seksuaalisia ongelmia taustoineen ja uudentyyppistä terapiamuotoa kokeilevan terapeutin maailmoja. Aiheeseen on perehdytty ihan kunnioitettavasti alan termistöä myöten, mutta analyyttisten johtopäätösten osalta teos jää kevyehköksi.   – Kiinnostava ja haastava aihe, naisen seksuaalisuus, sai kahlaamaan tiiviisti pohtivan romaanin, vaikka lukukokemus ei helppo ollutkaan. Piirrokset ja käsinkirjoitetut osiot tuntuivat minusta kyllä vain huomionhakuisuudelta, tarina olisi kantanut sellaisenaankin.

***

Runot

Johanna Hasu   Karataan   Reuna 2019

Fil.tri, pianisti ja kirjoittajakouluttaja Johanna Hasu kirjoittaa herkkää, ymmärrettävää runoa kauneudesta, kasvamisesta ja rakkaudesta.  – Ihastuin näihin helposti samaistuttaviin, yksinkertaisiin ajatuksiin elämästä. Runokirja on myös kuvitettu hienoin mustavalkoisin valokuvin.

”Se katsoi minua vakavin silmin / lempeästi / enkä enää jaksanut piiloutua // Sen pinnalla väreilivät päivät / pinnan alla kaartuivat kadotetut ajat / pyörteinä kulkivat eiliset / ja pohjassa / piilossa nukkui se, mitä en halunnut muistaa // Katsoin virtaa / ja se katsoi takaisin lempein silmin // ja niin laskin lähtemään / eiliset päivät / kadotetut muistot / kaiken sen, mitä en halunnut muistaa // vapaaksi / kulkemaan virran mukana”

(Rannalla)

*

Katja Seutu   Jäätyväinen   WSOY 2019

Helsinkiläinen kirjallisuustutkija Katja Seutu (s. 1973) on julkaissut kolmannen runokokoelmansa nimellä Jäätyväinen. ”Mitä planeetallemme juuri nyt tapahtuu, kauhun ja uhkakuvien näkymiä, mahdollisuuksia toivoon”.   – Todella hienoa, vaikuttavaa runoutta tärkeästä, nykyhetkeä ja tulevaisuuttamme koskevia näkyjä. Tämä runoilija on minulle löytö!

”Ihmisen lapsi on hauras // jäätähti, joka sulaa lasiin / pimeys, joka ensin ympäröi ja sitten peittää / yritys, joka jää yritykseksi // lapsi menee rikki, poikanen menee rikki, taimi / menee, metsä ilmakehä menee”

”Yöllä havahdun kauhuun / olemme ylittäneet / rajan, // kaukana täältä / kääntyy katse / pois meistä.”

”Vanha japanilainen / kirjoitti hibiskuksesta, / se valaisee tihkusateen / ja sumupilven lävitse. / Lähden etsimään sitä.”

*

Romaanit

Miki Liukkonen   Hiljaisuuden mestari   WSOY 2019

Kirjailijaa (s. 1989) ja uusinta romaania (onko tuo romaani ollenkaan?) on buustattu vähän joka mediassa. Liukkonen kirjoittaa oikeastaan ryöppyävää tajunnanvirtaa toisiinsa löyhästi tai ei ollenkaan liittyvien ihmisten humalaisia, huumehöyryisiä tai muuten vain sekopäisiä ajatusvirtoja. Mitä sanoinkaan hänen aiemmasta kirjastaan 2014?  – Kirjailija on julkaissut aiemmin runoja, voittanut J.H. Erkon palkinnonkin. Miten häneltä käy proosa?  No, kyllähän se Liukkoselta käy. Tarinan kieputus onnistuu siihen malliin, että lukija pysyy hyvin hereillä kaikki neljä ja puoli sataa tiheäpränttistä sivua. Outoja henkilöitä riittää outoihin yhteyksiin ajautumaan ja saamaan aikaan outoja juttuja. Ei huono, sanoisi itsekin outo kriitikkopersoona. Tavislukijatar pyörittelee silmiään, mutta raahautuu messissä.  – Ja tästä teoksesta voisi nyt 2019 sanoa melko lailla samoin, paitsi, että olin jo keskeyttänyt lukemisen, mutta pinnistelin loppuun luettuani kriitikoiden kehuja. Voi tietysti sanoa vaikka, että tässäpä nykypolven nuori kirjailija näyttää missä kompostissa kirjallisuus nykyään syväkyntää.  

*

Heidi Jaatinen   Koski   Gummerus 2018

Jaatisen uusimman romaanin kanssa sai painiakin oikein tosissaan. Kuusi ja puolisataa sivua paksussa järkäleessä on lukijalla pitelemistä. Sukutarina soutelee kirjailijatyttären isän kuolinvuoteelta sukupolvien taakse viime vuosisadan alkumetreille vallankumouksen nousuun. Kirjailija kasvattaa suvun tarinaa fiktiivisin tapahtumin ja henkilöin. Romaani on muistomerkki sisällissodan ajalle, joka repi kyliä ja taloja ja niiden asukkaita kahtia. Samalla se on myös kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus isälle, jota kirjailija saattaa viimeiselle matkalleen.  – Jaatisen kieli on värikästä, ilmaisuvoimaa ja vivahteita riittää. Koska romaanin luvut ovat lyhyitä, tyhjä tila kasvattaa sivumäärää ja tekee kirjasta painavan. Myös tarina itsessään on painavaa tekstiä. Karsiminen olisi saattanut parantaa luettavuutta. Suosittelen erityisesti historiallisista käänteistä kiinnostuneille ja sukusaagojen ystäville. Laaturomaani joka tapauksessa.

*

Meri Kuusisto   Vuosi tavaratalossa   Otava 2018

Kirjailija on 1985 syntynyt helsinkiläinen valtiotieteen maisteri, jonka kolmas romaani tässä on kyseessä. Kirjailija lienee siis tyylinsä jo löytänyt. Tarinan keskushenkilö on nuorehko mies, Franz, joka on joutunut jättämään autokoulun opettajan toimensa epäiltynä sopimattomasta suhteesta oppilaaseensa. Franz hakeutuu myyjäharjoittelijaksi kaupungin komeimpaan tavarataloon. Romaani etenee kuukausi kuukaudelta syyskuusta elokuuhun, ja samalla etenee Franzin ura, ja menneet haavat paranevat hiljalleen.  – Kuusisto kertojana on tasainen. Räväköitä juonenkäänteitä ei ole, värittömän miehen elämä junnaa päivästä toiseen, osastolta toiseen, kunnes kaikkien tavaratalon osastojen myyntiartikkelit ovat hallussa. Oikeastaan mielenkiintoisin on tavaratalo, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä ja reagoivan henkilökuntansa edesottamuksiin. Hyvä kirja unenpään löytämiseen!

***

Mediassa sitä vietettiin taannoin, minä vietän sitä jokaikinen päivä. Olin täyttänyt kesällä neljä, kun isoveli aloitti syksyllä koulun. Hänen aapisestaan ja tavausharjoituksistaan ilmeisesti minulle valkeni, miten kirjaimia yhteen liittämällä sanoja voi muodostaa. Itse en tuota muista, äiti on kertonut. Tavallaan kävin ’eskarissa’, kun kuusivuotiaana sain olla kevätpuolella ’kuunteluoppilaana’ alakoulussa, ja opettaja luetutti minulla lukuläksyt ääneen isompien mukana.

Myöhemmin opiskeluaikoina keksin nopean lukutavan, jolla tylsempää luettavaa voi selata keskittämällä katse aina rivin puoliväliin, ja pysyä silti kärryillä mistä puhutaan. Luen edelleen jatkuvasti, lukulasitkin jo on. Silmäilen laiskasti lehdistä kritiikkejä, kehut saattavat herättää kiinnostuksen, mutta joskus kirja aiheuttaa silti pettymyksen. Jätän myös surutta lukemisen kesken, jos teoksessa jokin hankaa vastaan tai kiinnostus sammuu.


Lukutaidon oleellista merkitystä ihmisen kehityksessä harvoin tulee ajatelleeksi. Tieto ei siirry vain kuultuna ja kokemuksen kautta. Lukeminen avaa kokonaisia uusia tiedon maailmoja, auttaa kokonaisuuksien hahmotusta, opettaa kriittisyyttä, ruokkii älyä. – Niin kauan kuin luet, pysyt elävänä – niin kauan kuin elät, luet joka päivä.

Runot

Sinikka Huusko   Suolaruusu   Kulttuurivihkot 2019

1962 syntynyt Sinikka Huusko on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa runoutta. Suolaruusu on hänen esikoisjulkaisunsa. Kirja sisältää teemarunoa, Vladimir Nabokovin Lolita-romaanin pohjalta itsenäiseksi kasvava seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen maailman herkkä kuvaus.   – Runojen aihepiiri on siinä määrin ristiriitaisia tunteita herättävä, että pitäytyminen samassa teemassa tekee lukukokemuksesta raskaan. Sinänsä Huuskon runokieli on kaunista ja monitasoistakin.

No minä pyydän kovasti anteeksi mutta puolustuksekseni sanon tämän: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. Niin se vain on. Siinä voi sitten tapahtua mitä hyvänsä ikävää. Puut mustuvat nopeammin kuin kuolleet, laululintuset lakkaavat, mehiläinen voi rusentaa pikkuruisen kukan urahdellen alleen, ja kaiken yllä kuu kuin sokea avuton puoliso vain jatkaa hymyilemistään vaikka roihu miltei ylettää sen kellastuneen yöpuvun liepeisiin. Niin, kaikensorttista ikävää puhumattakaan väärinkäsityksistä voi tapahtua, eli joitakin asioita voisi painaa villaisella, sillä niin se vain on pojat: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää.

*

Romaanit

Malin Lindroth   Vanhapiika   suom. Hannimari Heino   Atena 2019

”Tahattomasti yksinäisen tarina”, jonka tekijä on palkittu ruotsalainen kirjailija ja kulttuurijournalisti. ”Oman elämänkokemuksensa voimin Malin Lindroth valtaa solvausta muistuttavan vanhapiika-sanan ja pesee siitä pois häpeän”, luonnehtii kustantaja teosta.  – Luulin oikeasti, että vanhapiika-käsite on jo kuollut ja kuopattu vapaan seksin aikakaudella, vaan eipä näy olevan. Joillekin sana edustaa mitä ilmeisimmin yhä jollakin tavalla vajaata ja muita huonompaa elämäntapaa – tai jopa kohtaloa. Lindrothin teksti kieriskelee yksinäisyyden, häpeän, vaille jäämisen ja huonommuuden tunteissa oikein olan takaa. Tulee tunne, että vanhapiikuus taitaa olla yksilön sisäisen maailman muinaisjäänne.

*

Lucia Berlin   Siivoojan käsikirja   suom. Kristiina Drews   Aula & Co  2018

Novellisti Lucia Berlin kirjoittaa lyhyitä, värikkäitä kertomuksia oman erityisen elämäntarinansa lähtökohdista ja kokemuksista.   – Tämä on lukijaystävällistä tekstiä, ensinnäkin siksi, että tarinat liikkuvat toisella puolella maapalloa ja niin toisenlaisissa kulttuureissa, joihin ei sukella samaistumiseen asti. Toisekseen Lucia Berlin on sujuva kirjoittaja ja varsin eläväisiä kuvia ja tapahtumia luova. Lukija surffaa erikoisten kertomusten laineilla ja nauttii vauhdin hurmasta.

*

Päivi Laakso   Sääskenpyytäjät   suom. Outi Menna    LIKE 2019 (2016)

Laakso on 1967 syntynyt suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija, joka asuu Oslossa ja kirjoittaa norjaksi. Edellinen romaani Parantola on julkaistu suomeksi 2004. Tarina on autofiktiivinen pohjoisen meänkielisellä alueella asuvasta äidistä ja isästä, joilla on ulkomailla asuva Päivi-niminen tytär. Romaanin kieli on erikoisen ilmaisuvoimaista, äidin ja isän vuorovaikutuksen kuvaus on suorastaan herkullinen.   – Pohjoiset ihmiset ja heidän persoonansa alkuvoimaisuus on romaanin erityinen ansio. Päivi Laakso osaa etäännyttämisen, joka antaa tarinalle vielä lisää vahvuutta. Kiinnostava kirja!

*

Juha Siro   Yllämme kaartuva taivas   LIKE 2019

Vuoden 1998 esikoisromaanista lukien yhdestoista Juha Siron julkaisu on 1930-luvun Saksan fasismin nousuvuosista ja sodan melskeistä kiinnostavasti leikattu tulevaisuuteen romaani. Siron sotakuvaus ei mässäile keskitysleireillä eikä rintamasodan raakuuksilla, mutta paljastaa, etteivät kaikki saksalaisetkaan höyrähtäneet Hitlerin yli-ihmisrodun aatemaailmaan. Hento rakkaustarina, jolta sota leikkaa siivet sekä juuret on koskettavasti kuvattu ja tulevaisuuskuva jättää paljon auki.    –   Juha Siro on runsaasti palkittu, myös runoistaan. Hänen kielensä on kaunista ja romaanin rakenne huolella punnittu. Pidin tästä, vaikka en olekaan sotakuvausten ystävä. Sirolla on oma näkökulma.           

*

Joni Pyysalo   Alaska   novelleja   WSOY 2016

Neljän runoteoksen jälkeen Pyysalo ryhtyi proosaan. Tässäpä taas yksi sukupolvensa (s.1974) tulkki, akateeminen turkulaiseliitin kehuma kirjailija. En osaisi sanoa, onko Alaska varsinaisesti romaani, ehkä mieluummin kahden rinnakkain kulkevan tarinan modernia proosaroiskintaa. Kaksi outoa eläjää ajautuu toistensa taajuuksille, kytkeytyy yksiin hetkeksi ja hajoaa sitten atomeiksi.   – Jo kuudenkymmenen sivun jälkeen tunsin siinä määrin vastenmielisyyttä, että keskeytin lukemisen. On kyllä sairasta, ajattelin. Sitten etsin joitakin kriitikkoarvioita, joissa kehuttiin Pyysaloa kovasti. Päätin yrittää vielä. Palan kerrallaan tarinoita pureskeltuani, noin puolessa välissä kirjaa aloin saada ideasta kiinni. Pyysalon stereotarinalle löytyi logiikka. Dramaattinen loppu oikeastaan vaati tuon pureskelun ollakseen aito. – Silti mietin, miten nämä nykykirjailijoiden tarinat ovat usein niin synkkiä, jopa vastenmielisiä. Kuka haluaa lukea jatkuvaa tajunnanvirtaa lasten  pahoinpitelystä ja  hyväksikäytöstä, seksuaalisista perversioista ja itsetuhoisista ihmisistä? Positiivista on Pyysalon elävä, vahva ja vivahteikas kieli.

*

Marja Björk   Lainaa vain   LIKE 2016

Helsinkiläinen 1958 syntynyt Björk kuvaa kuudennessa romaanissaan oikeustiedettä opiskelevan naisen suistumista alkuperäisestä elämänsuunnitelmastaan miehen vuoksi. Lyhyellä onnella on hintansa. Tarina sijoittuu 1990-luvun laman aikaan.   – Björkin suorasukainen tyyli on romaanin aiheeseen liittyen tarpeeksi voimakas kuvaamaan päähenkilönaisen elämän kuvioita. Puhuttelevaa ja mukaansa tempaavaa luettavaa. 

*

Fredrik Backman   Kiekkokaupunki    suom. Riie Heikkilä   Otava Seven 2017 (2016)

”Riipaiseva kertomus, joka ei jätä ketään kylmäksi”. On pieni kaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa juurikaan muuta ei voi harrastaa kuin jääkiekkoa. Syntyy suuri unelma jääkiekkokaupungista, jonka pojat ja poikien perheet alkavat elää jääkiekkounelmaa. Kunnes unelma särkyy.   – Tartuin kirjaan, koska pidän jääkiekkopelin katselemisesta. Backman osaa kuvata äärimmäisin nyanssein mitä huipulle pääseminen vaatii ja mitä se antaa. Terävästi kirjailija eläytyy myös pienen paikkakunnan ihmissuhdeongelmiin ja kiekkoyhteisön sisäisiin hierarkioihin. Kirja on jännittävä ja pitää imussaan alusta loppuun.

*

Lucinda Riley   Enkelipuu   suom. Hilkka Pekkanen   Bazar 2018 (2015)

Irlantilainen 1967 syntynyt Riley kuuluu sarjaan viihteellisten kartanoromaanien kirjoittajat, joiden tuotoksia käännetään kymmenille kielille ja myydään miljoonittain. Romaani on sukupolvikertomus, jossa  tapahtumat sijoittuvat Walesiin, Lontooseen ja Hollywoodiin. Juonenkäänteitä riittää, on menestyneitä ja omituisia persoonia, on täyttymätöntä rakkautta ja taloudellisista syistä solmittuja liittoja. Kartano on henkilöiden elämän keskipiste. Kamalin kääntein etenevä tarina ohjataan huolella likipitäen onnelliseen loppuun.         – Muistin elokuussa, etten ole tänä kesänä ostanut yhtään pokkaria ja tempaisin tämän jostain alekorista.  Myönnän, että ostopäätökseen vaikutti kirjailijan irlantilaisuus, mutta kyllä vanha kunnon Maeve Binchy tämän voittaa kertojana. Rileyn tarinassa on synkkiä ja uhkaavia sävyjä, jopa siihen mittaan, että epätodellisuus alkaa häiritä lukijaa. Jotain pakonomaista loppuratkaisussakin on.  

***

Runot

Miia Paani  Tuulet vastaan  ntamo 2018

Oululaisen runoilijan ja opettajan Miia Paanin (s. 1969) neljäs runokokoelma on enemmän aforismeja kuin runoa, jos haluaisi jotenkin määritellä minkä tyyppistä Paanin runous on. Kustantajakaan ei kansiesittelyssä osaa päättää onko kyseessä lyyrinen aforismi vai aforistinen lyriikka.  – Yhden lauseen mittaiset ajatukset ovat osin toteavia, osin laajempiin yhteyksiin avautuvia. Teksti on viipyillen luettavaa, sillä tavoin myös antoisaa.

                  Tanssii uudella tavalla. Vanha vyöryy ytimistään.

                  Lintu, lintu. Raollaan sydämensä kultainen nokka.

                   Minä olen kaikki ne linnut, sanojen siipisulat. 

*

Kaija Rantakari   Koko meren laajuus   Poesia 2018

1984 syntynyt monitaiteellinen Rantakari on julkaissut toisen runoteoksensa, sitkeästi teemassaan pysyen. Teksti hengähtelee lauseen, parin riveillä ja runo jatkuu jatkumistaan. Kiinnostava runoteos!  – Kokoelma synnyttää lukijassa erityisen rauhoittumisen kokemuksen, ikään kuin keinuisi meren aalloilla. Lopulta ei enää etsi sanoja tai lauseita merkityksineen, vain aaltoilee runomeressä.

*

Proosa

Sari Elfving  Taivaat jotka ansaitsemme  teos 2019

Tämäntyyppistä kirjaa on vähän vaikeaa esitellä. Kyseessä lienee romaani, ainakin henkilögalleria pysyy samana, mutta on vähän vaikea hahmottaa mikä luku milloinkin on äidin lapsuutta, mikä tyttären lapsuutta tai aikuisuutta. Sinänsä teksti on paikoin hienosti oivaltavaa ja kieli ilmaisuvoimaista. Itse tarina edustaa taas tätä modernia tarinan pilkkomista palasiin, joiden tapahtuma-aika seilaa äärestä toiseen.  – Lukukokemus oli raskas, myös tarinan aiheen vuoksi, jossa äiti ajautuu psykiatriseen hoitoon ja tytär hylkää äitinsä lopulta, ottaessaan etäisyyttä lapsuutensa kokemuksiin. En haluaisi nimetä tätä pelkästään terapiakirjaksi, mutta sellaiselta se maistui.

*

Emma Puikkonen  Lupaus  WSOY 2019

1974 syntynyt Emma Puikkonen on ehtinyt aiemmin julkaista viisi kehuttua romaania. Hän on päässyt tunnetuimman julkaisuyhtiön kirjoittajaksi, joten hänen katsotaan kirjailijana olevan nousevalla kaarella. Lupaus on kertomus äidistä ja tyttärestä, jotka ovat kummankin kohtalonkäänteiden vuoksi kasvaneet vahvasti yhteen. Puikkonen luo ajassa liikkuvasta ilmastoahdistuksesta ja tulevaisuusdystopioista väkevän kuvan yksilön tasapainoa horjuttavana ja tuhoavana voimana.  – Hätkähdyttävän vahva kuvaus ihmisen globaaleista tulevaisuuspeloista. Jättää miettimään erityisesti tulevien sukupolvien kohtaloa. Voimmeko luvata lapsillemme, että suojelemme heitä pahalta? Emme ole ikuisia, emmekä elä yksin.   

*

Madaleine Hessérus  Paljain jaloin  suom. Jaana Nikula  Gummerus 2004

Ruotsalainen kirjailija, jolla on taustaa tanssijana, lääkärinä ja dramaturgina kirjoitti romaanin naisesta, joka allergisoitui omalle kaupunkilaiselämälleen ja parisuhteelleen. Eräänä kevätpäivänä nainen otti repun ja makuupussin ja lähti kävelemään pois kaupungista. Maagisesti vangitseva tarina kuljettaa naisen metsään ja talven mentyä takaisin kaupunkiin, jossa hän tekee tilin entisen elämänsä kanssa ja jättää sen lopullisesti. Jostain syystä kirjan alkuperäinen nimi Till Isola on suomennoksessa muutettu.  – Viehätyin tästä todentuntuisesta tarinasta erityisesti herkkien metsäkuvausten vuoksi. 

*

Kjell Westö  Halkeamia  osin suom. Katriina Huttunen  Otava 2011

Teos on kokoelma Westön kolumneja ja lehtiartikkeleja viime vuosilta sekä katkelma romaanista. Kirjoittajan lahjakkuus paljastuu jo varhaisista teksteistä ja saa enteilemään sittemmin menestyksekästä kirjailijan uraa. Westön vahvuus on molempien kotimaisten kielten ja kulttuurin vivahteikas ymmärrys ja taito ilmaista.  – Löysin Westön varsin myöhään, monet lukuyritykset jäivät aikoinaan puolitiehen (mm. Leijat Helsingin yllä). Mutta viimeisin romaani on jo mielestäni loistokas (Rikinkeltainen taivas).

*

Paola Pigani  Älä astu sieluuni kengät jalassa  suom. Einari Aaltonen  Aviador 2017 (2013)

Italialais-ranskalainen kirjailija aloitti runoilla ja novelleilla vuosituhannen vaihteessa. Älä astu sieluuni kengät jalassa on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo romaniperheestä, joka muiden heimolaistensa tavoin vietiin internointileirille kuudeksi vuodeksi toisen maailmansodan aikana. Epäinhimillisissä oloissa vapauteen, luonnonvaraiseen ja vaeltelevaan elämäntapaan tottuneet romanit kärsivät kovin, ja monet kuolivat nälkään ja tauteihin. Kirjoittaja onnistuu välittämään lasten kautta sitkeän vapaudenkaipuun ja toivon. Sodankin aikana heitä auttavat paikallisen kirkon pappi ja seurakuntalaiset. Kun internoidut sodan päätyttyä vapautetaan, heillä ei ole mitään omaisuutta, hevoset on teurastettu, vankkurit poltettu, ja vaatteet kuluneet rääsyiksi. Kaikki on aloitettava alusta.  – Romaani on huikea ja mykistävä ekskursio romanikulttuuriin ja romaninaisen sieluun. Suosittelen!   

*

Maarit Verronen  Muutama lämmin päivä  Aviador 2019

Valtionpalkinnolla kirjailijan työstä huomioitu Maarit Verronen on viimevuotisen hienon romaanin (Hiljaiset joet) jälkeen julkaissut nyt kopallisen mainioita pikku juttuja tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta. Hän on taidokkaasti punonut mukaan viistoja näkökulmia ja erikoisia sattumuksia ja höystänyt tarinat totisella huumorilla.  – Kylläpä viihdyinkin Verrosen jutustelun parissa kesätouhujen lomassa! 

*

Asko Sahlberg  Haudallasi, Adriana  LIKE 2019

Ruotsinsuomalaista Sahlbergiä (s. 1964) olen kehunut Lukunurkassani, niinpä tartuin mieluusti hänen uusimpaan romaaniinsa. Kirjailija ei kikkaile tekstin palastelulla ja tapahtuma-aikojen viskelyllä sinne tänne, tasaisesti etenevä, vivahteikas kerronta on hänen vahvuutensa. Romaanin päähenkilö on elämäntyylinsä löytänyt, antikvariaattia pitävä mies, joka hankkii asuintalonsa pihamökkiin alivuokralaisen. Tämän myötä hänen tasaiseen ja tylsänpuoleiseen elämäänsä alkaa tulla värikkäitä kohtaamisia vuokralaisen ja hänen luonaan asioivien miehien kanssa. Sahlbergin kieli on ilmeikästä ja kuvauksellista, ja tarina tuo hyvin esiin millaista on elää ruotsalaisessa yhteiskunnassa näinä aikoina.  – Kirjailija eläytyy kiinnostavasti päähenkilönsä yhä oudommiksi muuttuviin mielenliikkeisiin, maiseman ja ympäristön personoituminen kuvataan suorastaan kihelmöivän jännittävästi. Romaani alkaa lopputilanteesta ja avaa vähän kerrallaan tietä sitä kohti. Jännittävä lukukokemus olematta mikään dekkari.

*

Toinen tuntematon  – antologia, toim. Johanna Catani ja Lari Mäkelä  WSOY 2017

Tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden laadukkaita novelleja Tuntemattoman sotilaan viittauksenomaisista naishahmoista.  – Erinomaista ja viihdyttävää, helppolukuista novellitaidetta jokaiselle Tuntemattomansa lukeneelle. 

*

Anja Portin  Muistokirjoitus  S&S 2019

Helsinkiläinen kirjailija, aiemmin lastenkirjoja ja esseistiikkaa kirjoittanut, on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Päähenkilö on sairaalassa potevan tunnetun äitinsä tytär, jota äiti on pyytänyt laatimaan itsestään muistokirjoituksen. Äiti haluaa itse hyväksyä tekstin, joka hänen muistokseen laaditaan. Samalla kun tytär saa äitinsä elämänkaaren dokumentteja tekstin tueksi, hän saa myös tietää salaisuuden: kuka oli oikeastaan hänen isänsä, josta äiti on huolellisesti vaiennut.  – Huolellisesti laadittu romaani rakentuu eläinsatujen ympärille ja dramaattinen loppukohtaus paljastaa myös sen, miten tytär on toistanut äitinsä mallia suhteessa omaan lapseen. Puhutteleva tarina perussuhteiden ja sukusalaisuuksien vaikutuksesta ihmisen elämään. Pidin tästä.

*

Kirsti Ellilä   Lepra   Arktinen banaani 2019

Turkulainen, v. 1959 syntynyt Ellilä on tunnettu ja ahkera kirjailija, joka on julkaissut yli 30 kaunokirjallista teosta sekä toiminut myös kirjoittajien opettajana. Kirjailijan tuotannolle on ominaista pureutua teksteissään eettisiin pohdintoihin ja näennäisen keveän kerronnan lomassa ujuttautua syvällisiin teemoihin tarinoissaan. Romaani Lepra kertoo viime vuosisadan alkupuolella Suomessa lepraan sairastuneiden potilaiden hoidosta eristetyssä leprasairaalassa Orivedellä. Sairaalan johto oli Diakonissalaitoksen kouluttamien sisarten hallussa. Romaanin päähenkilöt, diakonissasisarukset Helmi ja Matilda, toteuttivat omaa kutsumustaan ja hoitivat vuoroin eristettyjen ja halveksuttujen leprapotilaiden yhteisöä. Romaanissa pohditaan entisajan diakonissakutsumuksen ankaruutta ja parantumatonta sairautta kantavien ihmisten kohtaloa.  – Tavattoman kiinnostava kirja historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvasta aiheesta. Lukija tulee miettineeksi, miten parantumaton vaikea sairaus on samaan tapaan ankara kohtalo kuin vanhakirkollinen diakonissakutsumus aikanaan oli.   

***