Psykologia

Saara Kinnunen  Sovintoon elämän kanssa  Perussanoma Oy 2016 (4.p.)

Kristilliseen elämänkatsomukseen vahvasti tukeutuva, oppikirjaksi kirjoitettu teos on kokeneen perheneuvojan fil. ja valtiot. maisteri Saara Kinnusen käsialaa. Teos ohjaa etsimään sovintoa menneisyyden, hankalien tunteiden, ihmissuhteiden ja Jumalan kanssa. Kirjoittaja käyttää apuna työnsä kautta saatua materiaalia eikä säästä itseäänkään esimerkkitapauksia kuvatessaan.  – Saattaa olla, että tämä ansiokas teos tavoittaa parhaiten kohderyhmänsä ihmiset, jotka ymmärtävät raamatunlauseiden käyttämisen sanotun alleviivauksena. Kirja ei pyri psykologisessa viitekehyksessä aiheen kaikenkattavuuteen, vaan ottaa kohderyhmänsä kauniisti huomioon.

*

Romaanit

Sinimaaria Kangas  Sielunhevonen  Into 2017

Kangas on vapaa toimittaja ja kirjailija, myös ytimiään myöten hevosrakas ihminen, minkä voi päätellä paitsi kirjan nimestä myös kirjaa lukiessaan. Näin ei hevosista kirjoita ulkokohtaisesti kiinnostunut ihminen. Romaani ei ole kevyttä hevostyttötarinaa, vaan aikuisen naisen ihmis- ja eläinsuhdekokemusten kanssa painimista äidin kuoleman surussa.  – Vaikutuin Kangaksen kyvystä kuvata suhdetta hevoseen, joka voi omalla tavallaan olla yhtä intensiivinen kuin ihmissuhde. Oma kokemukseni hevosesta on lapsuudesta ja jää kokoelmaksi kalpeita muistoja, mutta antaa toisaalta mahdollisuuden ymmärtää, miten vahvoista kiintymyssiteistä voi olla kyse.

*

Anni Blomqvist  Myrskyluodon Maija  suom. B-C. Lindgren ja Liisa Ryömä  Gummerus 2017 (4.p.)

Viiden Myrskyluoto-romaanin yhteisnide on painava teos sekä fyysisesti (748 sivua) että kerrotun tarinan väkevän sisällön vuoksi. Teos alkaa lumoavalla kuvauksella hämäränhetken vietosta Vestergårdin tuvassa, jonka lempeällä Mickel-isännällä ja ankaralla emännällä Saara Liisalla on neljä tytärtä ja kolme poikaa. Talossa on myös renkejä ja porstuakamarin vanhaisäntä Olle, jonka tarinoita hämäränhetkiin kokoonnutaan kuuntelemaan. Tyttäristä toiseksi vanhin on Maija, jonka mukaan tarina lähtee kehkeytymään. Isän järjestämän naimakaupan parin, Maijan ja Jannen tarina jatkuu häiden jälkeen ulkoluodolla, jonne nuoripari asettuu asumaan. Saaristolaisten vuodenaikojen määrittämää ankaraa arkea kuvatessaan Anni Blomqvist on parhaimmillaan. Kerronta on hiljaista ja paisuttelematonta ja juuri siksi niin vaikuttavaa. Myrskyluodon Maijan tarina on kunnianosoitus luontaistalouteen ja naapuriapuun perustuvalle saaristolaiselämälle ajalta, jolloin luku- ja kirjoitustaitokin oli harvoilla eikä nykyaikaisista mukavuuksista osattu edes unelmoida.   – Lukuaikaa on varattava, ja kirjan käsissä pitäminen käy työstä, mutta tarina on huikea. Silmät kostuvat monta kertaa lukiessa. Anni Blomqvistin alkuperäinen tarina voittaa yksinkertaisella vaikuttavalla tavalla myöhemmän musikaaliversion teatterissa.

*

Riina Paasonen  Kaikki minkä menetimme   Minerva 2017

Esikoisteos kovasti kirjoittamista opiskelleelta tamperelaiselta sosionomilta. Tarina alkaa tieltä, jossa muuan mies joutuu ajamaan supikoiran yli, kun ei ehdi väistää. Mies noutaa supikoiran ruumiin ja hautaa sen pihaansa. Supikoiran pari etsiytyy miehen pihalle ja kesyyntyy. Käy ilmi, että mies kuuluu omalaatuiseen perheeseen, jossa aikuiset lapset asuvat kotona, äiti haahuilee miehensä pelikaverin kanssa menetettyään mielenkiintonsa avioelämään. Lopulta pihaan tulee supin viereen haudatuksi muitakin.   – Kirjoittajan tyyli on mainiosti viisto, lähes surrealistisiin mittoihin kasvavan tarinan hyvin koossa pitävä ja ilmaisuvoimainen.

*

Tiina Raevaara  Veri joka suonissasi virtaa  LIKE 2017

Raevaaralle ominaiseen tyyliin romaanin tarina etenee luonnikkaasti ja alusta asti punoen mukaan juonteita, jotka tuottavat lukijalle hyytäviä hetkiä. Hesarin arvostelua lainaten: Raevaara on ”oudon, uskomattoman ja sopivasti pelottavan suvereeni mestari”. Tarinan keskiössä on nuori perheenisä, joka näkee aaveita. Perheen esikoispoika on kuollut, ja toisen pojan käytös muuttuu yhä oudommaksi, kun kuolleen veljen sielu asettuu häneen. Iso osuus tarinassa on Romanialla, jossa tarinaan sotkeutuu vampyyreja vanhaan luostariin piilotetun klinikan uumenissa.  – Minun makuuni Raevaara on mennyt tässä omituisuuksien keitoksessa hiukan liian pitkälle. Tarina olisi vaikuttavampi, kun kauhumausteita tarjottaisiin hiukan säästeliäämmin.

*

Satu Taskinen  Katedraali  Teos 2014

Taskisen esikoisteos Täydellinen paisti (2011) voitti HeSa:n kirjallisuuspalkinnon ilmestymisvuonnaan. Tämä toinen romaani keskittyy perheen sisäisiin suhteisiin sisarussarjan nuorimman hautajaisissa. Harvoin olen lukenut näin tarkkoja ajatusvirtoja, reaktioita ja havaintoja perhesuhteista kuin Taskinen kirjoittaa. Aluksi se tuntuu kiinnostavalta, mutta vähitellen vaikutelma vaihtuu paikoillaan junnaavaksi. Romaanissa tapahtuu hyvin vähän, Taskisen tyyli on tallentaa kunkin tunnelmia ja ajatuksia.  – Puolen välin jälkeen tuli tunne, että tarinaa romaanissa ei ole, on vain ihmisten sisäiset liikahdukset ja niiden vaimea rekisteröinti. Kerronta juuttuu kehään ja luhistuu sisään päin.

*

Yoko Ogawa  Professori ja taloudenhoitaja suom. Antti Valkama  Tammi 2016 (2003)

En tarkalleen tiedä miksi, mutta olen varsin viehättynyt japanilaisista romaaneista. Ogawan teokset eivät ole ennestään tuttuja, tämä herättää kyllä kiinnostuksen. Arvostamani kirjailija Paul Auster on sanonut tästä kirjasta, että se on täydellisen omaperäinen, äärettömän hurmaava ja loputtoman koskettava. Luettuani voin yhtyä tuohon tiivistettyyn arviointiin. Teoksen nimi oikeastaan kertoo asetelman, jossa tapahtumat etenevät. Tarinassa on väkevä osuus myös taloudenhoitajan pojalla, joka saa erityisen yhteyden omalaatuiseen, muistisairaaseen professoriin baseballin kautta.  – Matematiikan syvin olemus voi aueta jopa kaltaiselleni epämatemaattiselle lukijalle häkellyttävän kauniina ja kiinnostavana, kun se osataan kertoa. Kirjailija pukee karun asialliset numerot asuun, jossa niiden kauneus kerrassaan hurmaa!

***

Runot

Maria Matinmikko   Värit     Siltala 2017

Kirjoittaja (s. -83) on pohjoissuomalainen fil. maisteri ja kirjallisuusvaikuttaja, joka on julkaissut sekä proosaa että runoa. Runotrilogian Valkoinen, Musta, Värit, kolmas osa heittelehtii pitkistä proosarunoista yhden lauseen frisbee-runoihin. Esikoisesta runontekijä sai Tanssiva Karhu -palkinnon.  – Matinmikon tekstiä on sanottu vaikeaksi. En siis olekaan ainoa, joka ei saanut kiinni tekijän ajatus-, kokemus-, eikä tunnemaailmasta. Ainahan kannattaa lukea runokirja silti, vaikka löytäisi vain pari riviä;

Bambi jatkaa matkaansa, olemme omillamme. Tiedämme, että myrskyn jälkeen puhkeaa se kukka, joka puhkeaa vain myrskyn jälkeen.

*

Matti Kangaskoski   Pääkalloneuvottelut   Teos 2017

Kovasti on kaikkien säätiöiden ja rahastojen tukemana tämäkin runoteos pakerrettu ilmoille. Kangaskoski (s.-83) tekee väitöskirjaa nykyrunoudesta, joten tiennee mihin pyrkii runoillaan ja miten.  – Voi voi. Ei tämä kallojen kolina mitään minulle antanut. Nykyrunous on niin kubistista, ettei siitä saa otetta.

*

Jukka Vieno     Ruttopuiston rakastavaiset   WSOY 2017

Jukka Vieno on monipuolinen, kuusikymppinen kulttuurihahmo, jolla on kosolti meriittejä kirjoittajapiireissä, teatterimaailmassa, myös Aalto-yliopiston kehittäjänä. Vienon viides runokokoelma on viisas ja monisärmäinen; toisaalta lihallisena pursuilevaa proosarunoa, toisaalta herkkiä tunnelmapaloja eri elämäntilanteista.  – Viihdyin Vienon sanataiteen parissa niin hyvin, että harkitsen teoksen hankkimista runohyllystööni. Tämä runoilija ei kikkaile muodoilla, sanat ovat lihaa, verta ja aitoa hengenlentoa.

Puutarha

En tiedä onko tämä englantilainen / puutarha vai ranskalainen. / Vai mielen sekametsä / missä ajatus harhailee? / Täällä on toisenlainen rauha / kuin valon katedraalissa. / Varjo lankeaa polulle/ huomaamatta, huopa / valahtaa nurmelle / nukahtaneen sylistä. / Ehkä olin jo kuollut, kenties vain torkahdin / tämän elämän ajaksi.

*

Romaanit

Eve Hietamies Yösyöttö  Otava 2010

En tiedä, olisinko tarttunut Hietamiehen (s. -64) kirjaan, jos tarinan pohjalta tehdystä elokuvasta ei olisi ollut niin paljon kalabaliikkia mediassa. Elokuva tullee myöhemmin leffakerhoon, joten oli tilaisuus lukea romaani ensin. Kirjailijana tunnettujen äitinsä ja isänsä tytär on luonut oman kirjallisen genrensä, häntä kehutaan nuoremman sukupolven tuntojen tulkiksi. Romaanin tarina ei juutu traagiseen lähtökuvioonsa, äiti jää taustahenkilöksi. Tarina on väkevimmillään kuvatessaan isän ja vauvan selviämistä arjesta. Myös äitiyhteisön solidaarisuus puiston hiekkalaatikon tuntumassa kuvataan värikkäästi ja oivaltavasti unohtamatta Antti Pasasta, joka isänä on tarinan keskushenkilö. Myös lapsen kehitysvaiheiden kuvaus on herkullista. Paavo on valloittava poika!  – Samastumispintaa löytyy sekä äideille, isille että yksinhuoltajille. Isoäiti-ikäiselläkin oli hauskaa kirjan seurassa. Hietamiehen huumori ei revittele, vaan kutittelee salavihkaisesti. Kirjailijan eläytyminen isän tuntoihin on ihailtavan onnistunutta.

*

Jan Kjaerstad  Rakkauden merkit  suom. Veijo Kiuru  WSOY 2003

Norjalainen kirjailija on onnistunut kustantajan kehyskertomuksen myötävaikutuksella kehittelemään mystisyydessään huippuunsa viedyn romaanin, jossa puhutaan rakkaudesta. Kertoja on nainen, joka on kasvanut puolisoaan ikävöivän ja symboleja tutkivan pappansa vaikutuspiirissä. Kertoja etsii elämänsä täydellistä kirjainfonttia rakkaustarinoille ja samalla täydellistä rakkautta. Jossain määrin pakkomielteisen etsinnän keskiössä ovat kirjainsymbolit, tarinat ja musiikki.  – Pidin kirjasta, sen mystiikka on kiehtovaa. Rakkauskuvaukset ovat kauniita ja vahvoja. Tarina päättyy ylilyövän traagiseen kliimaksiin.

*

Marisha Rasi-Koskinen   Eksymisen ja unohtamisen kirja      WSOY 2017

Koulupsykologi ja kirjailija Rasi-Koskinen (s. 1975) kertoo neljännessä romaanissaan kahden lapsen näkökulmasta hajanaisten perheiden ja irrallisiksi jäävien lasten tarinan. Lapsi pakenee fantasiamaailmoihin, kun todellisuus ei tarjoa riittävästi turvallisia rakenteita eikä kiinnittymisen kohteita. Kirjailijan kerrontatyyli on syvästi eläytyvää. Romaani saa pitkin matkaa trillerimäisiä piirteitä. Lasten tarinoiden toisiinsa kietoutuminen paljastuu vasta viimeisillä sivuilla. Kirjailijan kieli on kiehtovan maalailevaa erityisesti lasten ajatusmaailmoja kuvatessaan.  – Taitavaa työtä, tietoisesti etäännyttävä tyyli jättää ahdistavan tunnelman lukijan kannettavaksi. Loppuratkaisu jää niin avonaiseksi, ettei se tarjoa katarsista.    

*

Hannu Väisänen  Esi-isät  Otava 2017

Väisänen on kirjoittanut ja kuvittanut omaan viistoon tyyliinsä tarinoita esi-isien galleriasta. Mitään elämää suurempaa viisautta ei teksti pyri tarjoamaan, manan majoilla haahuillaan ja yhtä ja toista tapahtuu. Väisäsen uutuusteos ei tunnu mahtuvan mihinkään kirjalliseen genreen. Tulee mieleen kalevalamainen tarinakirja, kerronta on muhevaa ja henkilöhahmot seikkailevat oudossa maastossa.  – Pidin kirjasta, erityisesti mehevästi kuvattujen henkilöiden ja vahvan kuvituksen ansiosta. Tämä kannattaa lukea tekstin laineilla surffaten, syvämerkityksiä etsimättä.

*

Linda Boström Knausgård  Tervetuloa Amerikkaan  suom. Petri Stenman  LIKE 2017

Julkisuudessa pitkään paistatelleen miehensä varjoon ainakin Suomessa jäänyt Linda Boström osoittautuu erinomaiseksi kirjailijaksi. Julkaistuista romaaneista on aiemmin suomennettu esikoinen Helioskatastrofi. Taitavasti kirjoitettu, tiivistunnelmainen kertomus tytöstä, joka ei puhu, antaa harvinaisen ehyen lukukokemuksen. Kirjailijan tyyli on minimalistinen. Lauseet liittyvät saumattomasti toisiinsa ja muodostavat ilmaisuvoimaisen jatkumon, jossa ei ole mitään höttöä.  – Nautin kovin lukemastani. Vaikka tarina oli ahdistava, sitä ei ollut ahdistavaa lukea. Se kertoo kirjoittajan verrattomasta taidosta. Kirja on kevyt pidellä, sivuja vajaa sata. Tytön tarinasta kerrotaan kaikki tarpeellinen eikä mitään liikaa.   

***

 

Runot

Jouni Inkala    Nähty elämä   Siltala 2017

Jouni Inkala aloitti neljännesvuosisata sitten runoilijan taipaleensa voitollisesti J.H. Erkon palkinnolla ja Finlandia-ehdokkuudella. Viimeksi ilmestynyt teos seikkailee absurdissa maailmassa irrallaan kuin pilttuustaan karannut orivarsa ja viskoo numeropäitsiään. Tästä riittää taatusti kirjallisilla hengenheimolaisilla ja akateemisilla analyytikoilla mielenkiintoista analyysia.  – Lukijana totean vain, että yllättäviä ja huvittavia mielleyhtymiä ja toisiinsa mitenkään liittymättömiä lauseiden ryppäitä riittää. Onhan tämä persoonallinen ja sellaisena kiinnostava.  *Ote hauskimmasta ja ymmärrettävimmästä päästä kokoelmaa:

8

Kahdeksas vuosihääpäivä / hakee kyllästyttyään uutta symbolia. / Simpukka: ”Se olen minä, sillä kahdeksassa vuodessa / helmi kyllä ehtii kehittyä, jos on kehittyäkseen”. / Onni: ”Minäpäs, sillä vain minun ääneni / kykenee laulamaan saman päivän aikana saman melodianpätkän / kaikkiaan kahdeksan kertaa, joka kerralla oktaavia ylempää.” / Viuhka; ”Minäpäs, sillä olen ollut läpi vaihtuvien dynastioiden / yksi kahdeksasta valitusta, kahdeksasosakuolematon!” / Aurinkokunnan ulkopuolinen planeetta: ”Kaikesta edellä sanotusta huolimatta / vain minun taivaallani kaksi kuuta seilaa yhteisellä kiertoradalla / ja kumpikin vuorollaan / kannattelee harteillaan toista.”

*

Risto Ahti    Lentäviä kukkia    WSOY 2013

Ahti (s. 1943) on runoilijoistamme monipuolisimpia, palkituimpia ja kunnioitettava on teosluettelokin, johon sisältyy myös runoilun oppikirjoja. Paitsi runoja Ahdin elämäntyö käsittää opetusta, kritiikkiä, artikkeleja ja esseitä ja suomennoksia. Lentäviä kukkia on hänen viimeisin runoteoksensa. Teos on mielenkiintoisesti rakennettu ja teksti yhä tuoretta ja antoisaa.  – Lentäviä kukkia lukiessa tuli tunne leijumisesta läpinäkyvässä labyrintissa – niin suvereenia runoa ja huikaisevia näköaloja avaavaa. Kirjaan vaikutelman tähän, sillä mitään vastaavaa en ole runojen ahkerana lukijana kokenut. Oikeastaan mikään katkelma ei voi kuvata kokonaisuutta Risto Ahdin tapauksessa. Silti:

On kuitenkin ymmärrettävä ihmisen vedenkaltainen luonne; / on käyttäydyttävä salakavalan hyvin niin, ettei jää kiinni erilaisuudestaan. / Ja on hankittava leipänsä ja viininsä laillisella tavalla. / On lähdettävä tiehensä opettajanpöydän takaa ja pysyttävä / siellä – on pystyttävä elämään kahta elämää. /

*

Jyrki Kiiskinen    Äänen murros    Teos 2015

Kiiskinen ei ole mikään aloitteleva runontekijä. Seitsemän suomeksi julkaistun runoteoksen jälkeen hän on päätynyt kokeilemaan erilaisia runotyylejä samojen kansien sisällä. Alkuosasta, joka on nimetty Ensimmäinen ääni, tulee mieleen kankaan kudonta, edestakaisin soutavine sukkuloineen ja poljinten rytmissä vaihtuvine loimineen. Toinen ääni kuljettaa mukanaan ihmisen työn filosofiaa ja maailman kuvia neljän rivin muotoon puristettuina palasina. Kolmas ääni hajauttaa lauseet irralleen ja Neljäs ääni sulloo runokuvat perinteisen runomitan muottiin. Lukijan kannalta on kyllä kiintoisaa seurailla, mihin suuntaan kokeilu johtaa, mutta runoissa maistuu samalla outo pakonomaisuuden sivumaku, niistä puuttuu ilo, ne eivät saa henkeä.  – Mitä sanoisin, maistelkaapa itse.

*

Tietokirjat

Liisa Keltikangas-Järvinen   Tunne itsesi, suomalainen   WSOY 2010 (9.p.)

Psykologian professori L. K-J, temperamenttia koskevista tutkimuksistaan tunnettu, kirjoitti perusteellisen kuvauksen suomalaisista. Kirja julkaistiin jo v. 2000 ja lienee kuulunut alaa opiskelevien käsikirjastoon iät ajat. Luin hitaasti uudelleen tätä mainiota opusta ja tällä kertaa hykertelin erityisesti sananlaskujen kuvaamaa suomalaisuutta.  – Luennoitsijana L. K-J on suorastaan murskaavan sujuva professorityyppi eikä hajamielisyydestä tietoakaan. Kirjaa on helpompi lukea, se on täsmällisesti jaoteltu ja tarjoilee sekä kansanviisautta että tutkijan viisaita tulkintoja suomalaisuudesta.

*

Romaanit

Umayya Abu-Hanna    Nurinkurin       WSOY 2003 (2.p.)

Palestiinalainen toimittaja ja kirjailija eli pitkään Suomessa, oppi kielen täydellisesti ja kirjoitti kirjan lapsuudestaan Palestiinassa suomeksi. Hän ei enää asu siellä eikä täällä, mutta antoi suomen kielellä meille lahjan, mahdollisuuden ymmärtää palestiinalaisten kulttuuria ja perinteitä sekä kokeneen näkökulmaa asumisesta muurien takana juutalaisvaltion kainalossa. Umayya kertoo kirjassa lapsuudestaan kuuden päivän sodan aikoihin.  – Luin tämän toistamiseen ja nautin taas kovasti eloisasta kerronnasta, jossa hivenen on aistittavissa ei-äidinkieltään kirjoittavan ilmaisu. Umayya ei kirjoita katkerasti eikä syyttele ketään, vaikka aihetta olisikin, seikka, joka lisää tekstin vaikuttavuutta.   

*

Riku Korhonen     Emme enää usko pahaan     WSOY 2016

Turkulaisen kirjailijan kuudes romaani on kunnianhimoinen yritys pureutua pahuuden mysteeriin. Korhosen teksti on tiukkaa, asiapitoista ja luotettavaa, mutta hiukan sekavaksi kokonaisuus mielestäni jäi. Alun tarina vaimosta ja ryöväristä herättää heti kiinnostuksen. Teksti solahtaa suoraan erään sortumassa olevan avioliiton tarinaan. Tarinan lopun kannalta voi ymmärtää sivuhenkilöiden heittämisen kehiin varhaisessa vaiheessa, mutta romaanin lukukokemusta vuorottelu häiritsee. Hyppelehtivä kerronta tuntuu sahaavan edestakaisin. Jos teoksen nimen on tarkoitus antaa romaanille teema, tarina ei vie teemaa huippuunsa.  – Ehkä Korhosen tyyli lähenee tässä rikosromaania. Melua pitämätön loppu on kyllä omalla tavallaan hieno.

*

Petina Gappah    Muistojen kirja    suom. Tero Valkonen    Tammi 2017 (Keltainen kirjasto)

Zimbabvelainen kirjailija kirjoitti romaanin, joka kuvaa mainiosti hänen kotimaansa (tapahtuma-aikaan vielä Rhodesia) elämää ja ihmisiä. Monenlaiset, vahvat taikauskot hallitsevat ihmisten kohtaloita, erityisesti poikkeavat lapset kantoivat aikaisempien sukupolvien suututtamien henkien aikaansaamaa kirousta. Romaani kertoo albinotytön tarinan, jossa salaisuudet säilytetään viimeisille sivuille asti. Tarina kerrotaan värikkäästi alkuperäiskielen ilmaisuja viljellen.  – Kiehtova, ravistelevakin afrikkalaiskulttuurin kuvaus, jonka herättämiä kysymyksiä joutuu pitämään mielessä loppuun asti eikä kaikkiin tule vastaustakaan.     

*

Laura Lähteenmäki     Korkea aika     WSOY 2016

Lähteenmäki (s. -73) on palkittu lastenkirjailijana, myös tämä aikuisromaani on taiten rakennettu ja hyvää, rikasta kieltä. Sukupolvitarina elää ja hengittää, säilyttää salaisuuksia ja jättää ne lukijan oivallettavaksi. Tarina alkaa evakkokarjalaisten, Olavin ja Annan asettumisesta lapsettoman pariskunnan, Heljän ja sodassa vammautuneen Kallen maista lohkaistulle tilalle rakentamaan kotia. Tarina tulee nykyaikaan Annan ja Olavin Lauri-pojan ja hänen Saana-tyttärensä kautta.  – Pitkästä aikaa käsiin osui kunnon lukuromaani, jossa tarina pitää otteessaan ja vetää lukijaa sivu sivulta eteen päin niin, ettei kirjaa malttaisi laskea käsistään.  

***

ELOKUUN LUETUT -17

Runot

Niina Oisalo    Valaan silmä, pilvien hai   Kolera 2017

Tanssivan runoilijan esikoiskokoelma. Esikoiset ovat sillä tavalla erityinen kirjallisuuden laji, että ne aukaisee mieli täynnä uuden tekijän nostamaa uteliaisuutta. Joskus ihastuu, joskus pettyy, joskus herää mielenkiinto: mitähän tästä kehittyy. Esikoinen on usein hiukan epäkypsä, tekijä hakee omaa ääntään ja tyyliään. Joskus se alkaa kehkeytyä suotuisaan suuntaan heti, toisinaan sitä haetaan hartiavoimin teos teokselta. Niina Oisalon tanssijatausta selittänee tekstin hyppelehtivän ilmeen, joita mustavalkoiset kuvat korostavat.  – Ei huono.

koirat taluttavat ihmisiään / ilmavassa metsikössä / korvanlehdet kuultavat kuin taivas/ tuuli hengittää varjoissa

heijastaa runkojen punaista, lehtien ruskeaa, / lämpö nousee alta, puut ovat kasvaneet ylöspäin, välissä tyhjää ja vapaata – lentoa, surinaa

aukaisen suuni auringon kohdalla ja hengitän sisään tämän

kohta en näe koirien ääriviivoja / väki on siirtynyt korviini, vatsaani, / sykkii ja kuplii

Romaanit

Asko Sahlberg   Pilatus   LIKE 2016

Kelpo kirjailija Sahlberg on tarttunut historialliseen aiheeseen. Romaani valottaa käytettyä kieltä myöten Rooman vallan kukoistusaikoja. Vaikka Pilatus joutuu Judaean käskynhaltijana kohtaamaan Jeshuan, paikallisen puusepän, tämä jää kuitenkin satunnaiseksi, joskaan ei täysin merkityksettömäksi sivuhenkilöksi Pilatuksen elämässä. Sahlberg varoo uskonnollista asenteellisuutta, mikä on tässä romaanille eduksi.  – Mielenkiintoinen historiallinen romaani, joka tuo paikoin mieleen Mika Waltarin kirjat, mutta ei ehkä ihan yllä niiden tasolle.

*

Patrik Pehkonen   Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina  Art House 2017

Uutukaisen kävin etsimässä kirjastomme toisesta kerroksesta, jossa ovat itse asiassa kaikkein kiinnostavimmat asiat, kuten tietokirjat, elämänkerrat ja muistelmat sekä matkakirjat. Olen itse tavannut Sinikka Mönkäreen kahdesti hänen ministeriaikoinaan työhöni liittyvässä tilanteessa. Hän jätti määrätietoisen ja asiat hallitsevan ihmisen vaikutelman. Toisen kirjoittama elämänkerta on aina jotenkin laimea siihen verraten, miten osaava itsestään kirjoittaisi. Tässäkin tuntuu toimittajamaisen neutraali ote, mutta siltikin kuultaa läpi asianomaisen poliittiset inhokit ja suosikit. Ikävä vain, että käsiini sattui sellainen kappale, jossa joku idiootti oli katsonut oikeudekseen ’oikaista’ sivunlaitaan kirjoitetuin kommentein Mönkäreen käsityksiä milloin mistäkin.  – Sinikka Mönkäre on ollut nainen paikallaan sekä lääkärinä että poliitikkona ja hänen tarinansa ansaitsi tulla kerrotuksi. 

*

Jukka Viikilä    Akvarelleja Engelin kaupungista  Gummerus 2016 (5.p.)

Ilmestymisvuonna Finlandia-palkinnon voittanut teos on eräänlainen fiktiivinen akvarellimainen yöpäiväkirja keisarillisen kaupunginarkkitehdin mietteistä suuren arkkitehtonisen kokonaisuuden suunnittelun ja toteutuksen aikana. Lähdeteoksista koottua materiaalia on Viikilä hienosti työstänyt. Erikseen on mainittava kirjan hienovarainen ja kaunis ulkoasu, jonka on suunnitellut Jenni Noponen. Viikilä on julkaissut myös kaksi runoteosta sekä kuunnelmia ja toiminut dramaturgina. Yöpäiväkirjamerkinnöt ovat runollisia katkelmia, joissa hahmottuu suuren työn eteneminen, koti-ikävä ja perheen tragedia akvarellimaisin siveltimenvedoin.  – Viehättävä kirja, jonka lukeminen on silkkaa nautintoa kauniin ilmaisun ja ajatusten ilmavuuden siivittämänä.

*

Tuomas Juntunen    Tuntematon lapsi    WSOY 2016

Kirjoittaja on 1976 syntynyt kriitikko ja kirjallisuudentutkija. Hän ja vaimonsa menettivät esikoistyttärensä yhden päivän ikäisenä. Kirja on raskauden ensi hetkistä lähtien rakentuva muistomerkki lapselle, erityisesti isän näkökulmasta kerrottuna. Suruterapiakirjojen sankasta joukosta teos erottuu vahvasta isän odotustuntojen ja surutuntojen kuvauksesta.  – Juntusen kieli on ilmeikästä ja väkevää, paikoin vähän paisuttelevaakin. Tarina ottaa lukijansa vahvoilla tunteilla.

***

Runot

Harry Salmenniemi    Kivirivi   Otava 2013;  Pimeän lehdet  Otava 2015

Otava on satsannut runoilijan kirjoihin tyylikkään uniikilla ulkoasulla, onhan Salmenniemi jo ansioitunut lajissaan. Kivirivi on yhtäpötköistä tajunnanvirtaa, joka aina on lukijalle haaste. Näennäisesti toisiinsa liittymättömistä lauseista on työläs saada runoelämystä. Kehitin uuden tavan lukea: soljua sanojen virrassa höyhenen tavoin yrittämättä tavoittaa merkityksiä. Sillä tavoin havaitsin kirjoittajan kielen rikkauden ja lauseiden voimakkaat kuviot.  Pimeän lehdet avautui helpommin, tajunnanvirtaa oli pätkitty sopivan kokoisiin annoksiin. Lyhyemmät kokonaisuudet säilyttivät runoryhtinsä ja avasivat hienoja näkymiä sisältöön.

”Kipu lakkaa, mutta siru jää ihon alle. / Muistan että muistan, unohdan että unohdan. / Kolmekymmentävuotiaan toiveet, mitättömiä / kaksikymmentävuotiaan haaveisiin nähden. / Kaikkialla palava, arvaamaton avara, Askelet / tulevat lähemmäs, kohdalle, mutta kukaan ei / saavu niiden mukana.”                  (Kivirivi)

*

Olli-Pekka Tennilä    Ontto Harmaa    Poesia 2016

Omintakeinen runoilija on julkaissut kolmannen runoteoksensa, jossa maailma avaruutta myöten näyttäytyy kubistisena sanaleikkinä. 2013 esikoisteoksestaan Runeberg-palkinnon saanut runontekijä jatkaa sanaleikittelyään.  – Muistan ilahtuneeni kovasti uudesta runotaivaan tähdestä Yksinkeltainen on kaksinkeltaista -teoksen ilmestyttyä. Tämänkertainen kokoelma ei aiheuta samanlaisia väristyksiä. Sanaleikkeihin juuttunut runotyyppi alkaa vaikuttaa jo kliseeltä ja tympäistä. Onttoa ja harmaata.

*

Esikoisteos

Tuuli Salminen                          Surulintu          LIKE 2017

Salminen (s. -65) on uusi nimi kotimaan kirjallisella estradilla. Surulintu on rakennettu ihmissuhdekolmioon kirjailija Jaakob, vaimonsa Ellen ja Jaakobin sisar Rhea – ja tyylittelee vuoroin kunkin ajatus- ja kokemusmaailmassa. Kolmioon liittyy myöhemmin Rhean tytär Miriam, jonka läheinen suhde enoonsa nostaa Ellenin mielessä esiin kysymyksiä. Tarina suljetaan huolella ja kysymykset saavat vastauksensa.  – Ilahduttavan valmis esikoisteos, jota lukee mielellään. Tekstissä on kauneutta, joka keventää hivenen raskaahkoa ilmaisua.

*

Pokkarit

Linda Olsson    Kun mustarastas laulaa   suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi  Gummerus 2014

Olssonin tarinassa samaan taloon on osunut asumaan kolme yksinäistä ja omalaatuista ihmistä, jotka sattuman välityksellä tulevat tietoisiksi toisistaan ja hitaasti tutustuvat. Romaani on elämän eri mahdollisuuksien ja niihin liittyvien valintojen vahva kuvaus.  – Olen varsin viehättynyt Linda Olssonin tyylistä kuvata henkilöitään, kehitellä tarinaa ja jättää sen päätös avoimeksi.

*

Anthony Doerr    Davidin uni     suom. Hanna Tarkka    WSOY Bon 2016 (2004)

Doerr sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2015 romaanistaan Kaikki se valo jota emme näe. Davidin uni on Doerrin esikoisteos vuodelta 2004 ja saanut nyt suomennoksen palkitun kirjan menestyksen siivellä. Romaani on sääilmiöiden ja hyönteisten tutkijan, tohtorismiehen Davidin tarina. Mies näkee enneunia ja rakastuu päätä pahkaa toisen miehen vaimoon, joka karkaa valmiista elämästään Davidin mukaan. He saavat tyttären, jonka kuolemaa enteilevä uni saa Davidin pakenemaan suin päin kotoa, kun uni alkaa käydä toteen. Monet kohtalon käänteet koettuaan ja vaimonsa kuolemasta kuultuaan mies palaa lapsuutensa kotiseudulle Alaskaan ja ryhtyy etsimään tytärtään.  – Tarina on outo ja monipolvinen, mutta niin hienosti kirjoitettu, että pitää imussaan loppuun asti.

*

Maeve Binchy Punaisen höyhenen keittiö  suom. Liisa Honkasaari  WSOY Bon 2001 (2000)

Oh, ei kesää ilman pokkareita eikä Maeve Binchyn romaania! Tätä en vielä ollut lukenut ja kun huomasin kirjakaupan pokkarihyllyssä uuden painoksen tästä, se oli ilmiselvä valinta tähän kesään. Kirjassa on sivuja peräti 758, joten viikon sain tarinan parissa mukavasti sujumaan. Ystävykset Cathy ja Tom toteuttavat pitkäaikaisen unelmansa, perustavat pitopalvelun. Kummankin elämänkumppanilla on puolestaan omat unelmansa ja näiden yhteensovittaminen kipunoi. Binchy kuljettaa tarinaa paljolti repliikkien kautta, joka keventää suuren sivumäärän painoa, ja tekee kerronnasta mukavan huokoista.  – Kivaa kesälukemista vallankin irlantilaisesta elämänmenosta tykkäävälle.

*

Tove Jansson  Vaarallinen juhannus     suom. Laila Järvinen  (1954)

WSOY on julkaissut Tove 100 -sarjan muumilaakson tarinoita alkuperäiskuvituksin sekä kovakantisena että pokkareina. Koska alkuperäiset painokset ovat meiltä lähteneet aikuistuneiden poikien mukaan, päätin kerätä tarinoita pokkareina ja lukea kaikki jälleen kerran.  – Muumitarinat ovat iättömiä ja ehdottoman uniikkeja, tämäkään viime vuosisadan puolivälissä julkaistu, ei ole kadottanut mitään viehätyksestään, pikemminkin päin vastoin.   

”Keskellä lattiaa oli yksinäinen ovi. Homssu meni järjestyksen vuoksi siitä ja huomasi kummakseen, että ovi oli paperia ja että sen taustapuolelle oli maalattu kaakeliuuni. Sitten hän kapusi ylös portaita, jotka loppuivat ilmaan.  – Joku pilailee minun kanssani, Homssu ajatteli. Mutta minusta tämä ei ole kivaa. Oven täytyy viedä jonnekin ja portaiden jonnekin. Miten tässä elämässä kävisi, jos joku miska äkkiä alkaisi käyttäytyä niin kuin mymmeli tai joku homssu niin kuin hemuli?”

***

 

 

 

 

Runot

Jukka Viikilä   Runoja I-II   Gummerus 2017

Dramaturgi ja (romaanistaan) Finlandia-palkittu Viikilä on nyt saanut Gummeruksen julkaisemaan runonsa. Viikilän runous on tykittäviä päälauseita, erinäisiä lainauksia, 113 kysymysmerkkiä sisältävä runo, jumalanpilkkaa ja puhetta pornosta.  – Ensivaikutelma: puberteettista jos–elämää. Kun en ole lukenut F-palkittua romaania, en osaa sanoa millainen proosatekstin kirjoittaja Viikilä on, mutta runoilijaksi en häntä kutsuisi tämän kokoelman luettuani. Toisiinsa liittymättömiä päälauseita suoltava automaatti ei kyllä viehätä hienovaraisemman runon ystävää.

”Lukekaa, mutta varokaa kirjoittamasta, tekemästä pysyväksi väliaikaiseksi tarkoitettua, kokeeksi ilmaan heitettyä, leikiksi ja juolahdukseksi aiottua, sitä kaikkea, mitä tuuli kuljettaa.”  

*

J.K. Ihalainen  Sytykkeitä       Sammakko 2016

Mies on elänyt ilmeisen kirjavan elämän ja kirjoittanut siitä lukemattoman määrän kirjavia runoteoksia sitten vuoden 1978. Rouheaa runoa, kyllä, runoa.  – Runot ovat kuin risukimppuja, niissä on omalaatuista kiehtovaa miehistä särmää.

”Kiireettömyys tarkoittaa / ettet enää ole tärkeä ihminen / maailma ei enää tarvitse sinua / sinun mustanahkainen salkkusi /makaa sängyn alla pölyyntymässä. / Sinun vuorosanasi eivät enää korosta / työsi korvaamatonta merkitystä. / Et enää etsi negatiivisten tolkuttomuuksien / kautta sitä tärkeyttä, joka syntyy siitä, että olet kiireinen, / täynnä itseäsi, tavoittamaton, saavuttamaton, mahdoton, / ehdoton, taipumaton, kykenemätön, / olet oikeassa nyt ja aina / ja heräät siihen kun vaimo / on vaiti eikä puhuttele sinua enää.”  

*

Saila Susiluoto                           Ariadne   Otava 2015

– Ylittämätön!

”On tuskallista vuotaa verta ihon läpi, joka huokosesta / tuntea heinän vahva tuoksu, vartalosi kesän kepeys / siirtää syrjään ainut lääke / nojata pää seinään, rukoilla sen kestävän”

*

Romaanit

Sirpa Kähkönen      Tankkien kesä   Otava 2016

Vuosi on 1968, viisitoista Kähkösen edellisistä romaaneista tuttua kuopiolaista jatkaa vuorollaan ajatuksiaan asioista ja tapahtumista. Romaanin tapahtuma-aika on kesä, jolloin Eurooppa järkyttyi Neuvostoliiton tankkien vyöryttyä Prahaan. Mitä se vaikutti vanhoihin vakaumuksellisiin kommunisteihin, mitä uuden aallon sosialisteihin savolaisen kaupungin sydämessä. Sirpa Kähkösen sanataide, perehtyneisyys ja eläytymiskyky ovat verrattomia.   – Romaani etenee kohti huipennusta, joksi nousee Tshekkoslovakian miehitysuutinen. Poikkeuksellisen hieno kohta tekstissä on Purkutalon mietteet historiastaan. Kähkönen elävöittää loistavasti 1960-luvun lopun elämää Kuopion kaupungissa.

*

Terhi Törmälehto   Vaikka vuoret järkkyisivät   Otava 2017

Vahva, suorastaan uniikki esikoisromaani! Terhi Törmälehto on kokenut kirjoittaja ja opettaja, joka esikoisteoksessaan tarttuu erikoiseen aiheeseen, karismaattiseen uskoon. Uskovaisuus ei ole tavanomainen aihe romaanikirjallisuudessa, helposti siinä lipsahtaa kritiikittömän naivismin tai ylenkatseellisen uskonpilkan puolelle. Törmälehto kertoo kahden sukupolven perheessä kasvavan lukiolaistytön Elsan tarinaa eleettömästi ja todentuntuisesti ikään kuin sisäpuolisen näkökulmasta. Romaani kuljettaa rinnakkain kainuulaisen körttiuskon perinteen maastossa leviävän karismaattisuuden ja vasemmistolaisten sissiliikkeiden raastaman Kolumbian karismaattisuuden ilmentymiä Elsan tarinan kautta. Vahvana juonteena on helluntailaisuuden korostama armolahjojen odottaminen sekä nuorten heräävä seksuaalisuus, jonka ystävykset ratkaisevat kukin tavallaan.  – Tämä teos on kuukauden löytö! Löysin elämäni varhaisista vaiheista tuttuja kokemuksia. Kirjoittajan tapa käsitellä arkaa aihetta oli rehellinen, mutta kunnioittava. Tuntuu siltä, että tämä teos on nyt oikeassa ajassa, kun karismaattisuudesta tehdään juttuja päivälehtiinkin.

*

Antti Tuuri   Tangopojat  Otava 2016   Ameriikan raitti  Otava 1986

Vanha kunnon Antti Tuuri osui käsiin pitkästä aikaa. Ja nyt ihanasti myhäilevän huumorin höystämä Tangopojat! En varsinaisesti ole ollut Antti Tuurin proosan perään, mutta kunnollisten kirjailijoiden joukkoon hänet luen. Tangopojat liikuskelee aluksi Pohjanmaalla viime vuosisadan puolella nuorimiesten elämää hahmotellen. Pääosassa on hanurinsoittaja Sauli, joka lähtee soittokaverinsa kanssa monen edeltä menneen pohjalaisnuorukaisen tavoin Ruotsiin Volvon tehtaalle töihin. Lähtöä siivittää aavistus erään tietyn Elinan katoamisesta samaan suuntaan. Niin monta synkkää suomalaistarinaa Ruotsiin häipyneistä ja sekoilevista elintasopakolaisista luettuani oikein riemastuin tästä Tuurin versiosta, joka kertoo tolkun ihmisistä.  – Kiitos Antille kutkuttavan hersyvästä romaanista!

Ameriikan raitti, Tuurin varhaisempi siirtolaistarina soljuu tuttuun Tuurin tyyliin. ’Verosuunnittelua’ harjoittaneet pohjalaiset yrittäjämiehet ovat pitäneet ilmeisesti tapoinaan päätyä rahoineen Ameriikkaan. Aikansa onnistunutta manööveriä maanmiestensä kanssa juhlittuaan päähenkilö lähtee etsimään Kanadasta esi-isänsä haudan ja kaukaiset sukulaiset, joiden löytymistä taas juhlitaan viikkokaupalla. Lopuksi mies päätyy laatimaan ’aamukampaa’ viidestä vuodesta jäljellä olevasta ajasta, kunnes verokupru vanhenisi. Sivuhenkilönä on miehen vaimo, joka palaa kotimaahan synnyttämään tyttärensä, mikä seikka edesauttaa miehen kotimaan kaipuuta.  – Tuurin lakoninen huumori on omiaan elähdyttämään muuten varsin miehisiä tarinoita.

*

Joel Haahtela  Mistä maailmat alkavat     Otava 2017

Voin yhtyä kustantajan käyttämään ilmaisuun: ”hurmaava taiteilijaromaani”. Haahtela kertoo nuoren miehen tiestä taiteilijaksi, suhteesta elämään ja esikuviinsa. Intohimon kohde voisi tarinassa olla yhtä hyvin kirjoittaminen, viivan ja valöörien kuvaus sanojen ja lauseiden sävyjen hahmottamista ja etsimistä. Lukijan ja kirjailijan suhde on aina mysteeri, useimmiten mitään suhdetta ei synny tai se jää etäiseksi. Toisia lukija alkaa kohta vierastaa, joitakin vieroksua, jopa inhota. Minulle Joel Haahtela on kirjailija, jonka tekstiä rakastan, jonka sanoihin haluan palata yhä uudelleen.   – Harvinaisempia paljon lukevallekin ovat syvemmän ymmärryksen tunteet, kiitollisuus siitä, että jossakin on joku, joka osaa sanoittaa ajatuksiaan näin. Silloin on aina juhlaa, kun tällaiselta kirjailijalta tulee uusi teos ja sen haluaa aarteidensa kirjastoon. – Helmi!

*

Pajtim Statovci       Kissani Jugoslavia     Otava 3.p. 2014

Osuin kirjastossa jonkinlaisen kulttikirjan maineen saavuttaneeseen romaaniin. Lukukokemus oli huikea. Ravistelevan rehellistä kuvausta kosovolaisen albaaniperheen hääperinteistä sekä myöhemmistä vaiheista ja kokemuksista maahanmuuttajina Suomessa. Avointa tilitystä miesten välisestä rakkaudesta sekä miehen ja kissan, miehen ja käärmeen rinnakkaiselosta. Symbolista ilotulitusta, josta ei jännitettä puutu.  – Luin ja ihastuin väkeviin tarinankäänteisiin.

*

Tove Jansson Muumipapan urotyöt  suom. Kivelä, Järvinen              WSOY 21.p. 2010

Luin tätä lasten kanssa ja varsinkin kuusivuotias Muru kuunteli herpaantumatta hetkeksikään. Koska emme ehtineet kirjaa loppuun yhdenyönkylässä, luin sen itsekseni loppuun. Tove Janssonin monitasoiset tarinat ja taito kertoa hurmaavat aina vain uudelleen.  – Ihanaa kesälukemista!

*

Anna-Leena Härkönen   Juhannusvieras   OtavaSeven 2014 (2006)

Tarina on jotensakin tyypillinen: sisäisesti rikki mennyt nainen palaa tätinsä syntymäpäivän merkeissä lapsuutensa maille, tapaa menneisyyden tärkeät ihmiset ja oivaltaa jo unohtuneiden muistojen sekä paljastavien puheiden kautta, ettei kaikki ollutkaan niin auvoista kuin hän halusi uskoa. Härkösen tyyli on sujuva, kevyehkö, paikoin kliseinen.  – Runsas kirosanojen käyttö häiritsi minua. Tarinan kannalta ne tuntuivat tarpeettomilta.    

***

 

Sara Stridsberg    Niin raskas on rakkaus   suom. Outi Menna     Tammi 2016, (ap.2014)

Stridsberg on ruotsalainen nykykirjailija, Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnollakin v. 2006 huomioitu. Neljäs romaani on vanhan mielisairaalamiljöön ja menneen ajan hoitokulttuurin kuvaus. Romaania sanotaan mestarilliseksi ja kauniiksi tarinaksi hulluudesta ja toivosta, rakkaudesta ja kuolemasta, valosta ja varjosta.  – Kauneus tulee viileydestä, jolla tarinan palaset kerrotaan ja liitetään toisiinsa niin, että ne muodostavat ehyen kuvan, joka väreilee.

*

Tuula-Liina Varis   Huvila   WSOY 2016

Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenellä aikuistuva nuori nainen rakastuu valovoimaiseen taiteilijamieheen. Teos on suojatusti varttuneen tytön kasvukertomus. Hän ehkä kuvittelee ajan tapaan aviomiehen tuovan saman turvan kuin kotona on ollut – ja pettyy. Unelmat kariutuvat, ja lopulta arkea pitää koossa avuksi haettu monitaitoinen köyhän kodin tytär, Selma.   – Kiinnostavasti kuvattu aika ihanteineen ja ihmiskohtaloineenTaitajan käsissä yksinkertainen tarinakin hehkuu.

*

Linda Olsson   Sisar talossani   suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi   Gummerus 2017

”Kertomus selityksiä ja sovitusta etsivistä sisaruksista.” Äidin hautajaisissa Maria tulee kutsuneeksi sisarensa Emman luokseen Espanjaan. Kahden vuoden kuluttua Emma tulee ja viipyy niin kauan, että sisarukset löytävät toisensa puhumattomien ja yhteydettömien vuosien yli. Olssonin romaanin rakenne on lukijalle miellyttävä, takautumat tapahtuvat muistelevassa puheessa eikä kerronta hyppele sinne tänne, kuten usein nykyromaaneissa. Tarkkaa ja sävykästä henkilökuvausta on ilo lukea. – Pidin kirjasta. Ja jälleen totesin, että Olsson ei petä.   

*

Karl Ove Knausgård   Kevät   suom. Jonna Joskitt-Pöyry   LIKE 2016

Vuodenaikasarjan kolmas opus on puhetta jo syntyneelle nuorimmaiselle, jonka ominaispiirteitä isä havainnoi ja opettelee tunnistamaan. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kourissa kamppailevan äidin romahdus sävyttää elämää kirjailijoiden talossa. ”Knausgårdin uusi romaani on itse asiassa Taisteluni 7. Hän on palannut vahvalla romaanilla, joka todistaa hänen kykynsä eksistentiaaliseen elämänkuvaukseen.”  – Ilahduin, että välityöltä tuntuneen vuodenaikasarjan uusin on taas niillä tasoilla, joilla kirjailija loi menestyksensä. Perheen arjen ja isän selviämiskamppailun kuvaus on rehellisyydessään koskettavaa, jopa loisteliasta.  

*

Tommy Hellsten   Tähän olen tullut   Kirjapaja 2016

– Yritin lukea. Kolmenkymmenen sivun jälkeen totesin saman kuin usein ennenkin Hellstenin opusten äärellä: toivotonta terapiamössöä. Ei tätä jaksa. Siis minä en.

*

Pirkko Saisio    Mies ja hänen asiansa            Siltala 2016

Kuolinilmoitus käynnistää asianajajamiehen elämässä menneisyyden ja nykyisyyden tilinteon. Saisio jatkaa lakonista, harvarivistä tyyliään, joka antaa sanoille erityisen painon ja voiman. Romaanin tunnelma tiivistyy suorastaan dramaattisesti loppua kohti, kun miehen suojaukset pettävät.  – Tyylikäs ja vahva romaani Saisiolta. 

*

Niina Hakalahti                         Lumilinna        Karisto 2016

Oulussa syntynyt ja sittemmin tamperelaistunut fil.maist. ja kirjallisuuden sekatyöläinen Niina Hakalahti on julkaissut viidennen romaaninsa. Häneltä on julkaistu myös runoteoksia ja lastenkirjoja. Lumilinna on kunnianhimoinen tarina salaisuuksista, menneisyyden identiteettimurroksesta, joka palaa uuteen käsittelyyn nuoren, menestyvän copywriterin elämässä.  – Sujuvaa, mukaansa ottavaa kerrontaa. Jonkinasteinen chic-lit-tyylinen henkilökuvaus hiukan häiritsee.

*

Marjo Ojalammi   Nokinen sydän Kirje isälle   Reuna 2017

Itselle suruterapiaksi kirjoitettu kirja ja sellaisena arviointien ulkopuolella. Samaa kokeneille saattaisi toimia terapeuttisesti.  – Oma lukukokemukseni oli osittain piinallinen, toisaalta myös myötätuntoa herättävä.

***

Merete Mazzarella    Elämän tarkoitus    suom. Raija Rintamäki    Tammi 2017

Tuttuun esseistiseen tyyliinsä Mazzarella pohdiskelee tässä isoa kysymystä elämän tarkoituksesta. Kaikenkattavaa vastausta kysymykseen tarkoituksesta ei tietenkään tule, kun ei sitä ole. Monet argumentit ja tapaukset ovat jo tuttuja hänen aiemmista kirjoistaan tai jonkun muun. Viktor Frankl sen sanoi selkeimmin: on oivallettava, että elämä kysyy tarkoitustaan meiltä.  – Tulin ajatelleeksi, että ehkä tämä riittää jo Mazzarellan kirjoista, jotka olen kaikki lukenut.

*

Karl Ove Knausgård   Syksy  Talvi  LIKE 2016  suom. Jonna Joskitt-Pöyry

Luettuani viime vuonna kaikki Knausgårdin Taisteluni kirjat (kuusi osaa) oli jo tarpeen pitää taukoa. Kirjailija näyttää siirtyneen elämänvaiheidensa kertaamisesta vuodenaikateemoihin. Syksy ja Talvi ovat alaotsikoitu Kirje syntymättömälle tyttärelle – ja Kirje vastasyntyneelle tyttärelle. Ne koostuvat tarinanpalasista, joiden aiheena on jokin arkiseen elämään liittyvä aistivoimainen asia. Kirjoittajan tyyli on jo läpeensä tuttu, mutta jotenkin hän onnistuu näissäkin pikku paloissa kaivamaan usein yksinkertaisista aiheista tasoja, mitä normaalisti ei ajatella eikä sanota.  Kaleidoskooppimaisena välähtelevää tekstiä on helppo lukea. Vuodenaikasarja vaikuttaa päiväkirjamaiselta välityöltä, sellaisenakin aukeaa vähitellen metaforaksi uudesta keväästä, jonka syntymää odotellaan.

*

Riitta Jalonen   Yö on oranssi häkki   Tammi 2000;   Hula-hula   Tammi 2002;   Kuvittele itsellesi mies  Tammi 2005 (2.p.);  Veteen pudonneet   Tammi 2007;   Hyvää yötä Irma Noora   Tammi 2010;  Kuka sinut omistaa  Tammi 2013

Yö on oranssi häkki on näistä valovoimaisin. Lyhyt romaaniksi, mutta kertoo upealla tavalla kaiken oleellisen yhden naisen ja kahden miehen suhteista. Hula hula on jälleen sävykäs ja hienovireinen kertomus tytön maailmasta. Näissä kuvauksissa Jalonen on parhaimmillaan. Ehyt kokonaisuus, ei mitään liikaa. Kuvittele itsellesi mies puolestaan on ankea ja omituinen kolmiodraama, joka vetää kaikki osapuolet yhteen ja sitten erilleen elämään kukin omaa elämäänsä. Veteen pudonneet avaa Jalosen tekstien teemoja kertoen tytöstä, jolla on henkinen yhteys isoisään, joka on jostain syystä pidetty perheen ulkopuolella ja jolta tyttö on perinyt erityiset henkiset lahjansa. Hyvää yötä Irma Noora johdattaa lukijan vähän kerrallaan syvemmälle erityislahjan perineen tytön maailmaan. Tytön Rebekka-täti on käyttänyt lahjaansa toisten ihmisten auttamiseen, mutta Noora päätyy selvittelemään oman historiansa pimeitä kohtia. Kuka sinut omistaa toistaa samaa teemaa, nyt tytön ja pikkumummon välisen erityisen yhteyden kuvauksena.  – Jalosen kieli ja tyyli ovat nautittavaa, vaikka teemat toistuvatkin. Aiemmin lukemani Jalosen viimeisin romaani (Kirkkaus) osoittaa kirjailijan päässeen upealla tavalla eteen päin teemassaan.  

*

Minna Rytisalo       Lempi    Gummerus 2016

Lukeva yleisö on saanut tutustua taas yhteen uuteen kirjailijaan, Sodankylässä syntyneeseen ja nykyään kuusamolaiseen äidinkielen opettajaan Minna Rytisaloon (s. -74). Hän on tarttunut esikoisromaanissaan Lapin sota -aiheeseen ja kutoo taidokkaasti yhteen toistensa elämään liittyvien kolmen henkilön tarinat. ”Herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle.”                  – Kolmisäikeiseksi punottu tarina on kehitelty väkevistä aineksista: on sodan pirstomia naiskohtaloita, hyväosaisten lempeä ja osattoman katkeruutta, myöhään paljastuvaa tragediaa ja petetyksi tulleen ylpeyttä. Tunnevoimainen ja nautittavasti kirjoitettu.

*

John Grisham  Sateentekijä   suom. Jorma-Veikko Sappinen    WSOY 1996

Kirjaston kiertävien hyllyköstä osui silmiin tämä letkeään tyyliin kirjoitettu romaani, joka kertoo aloittelevan asianajajan ponnistelusta Keski-Lännen oikeusmaailman kiemuroissa. Kirjailija näyttää tuntevan maailman, jossa romaani tapahtuu, siksi tarina kiehtoo. Lopetus tulee vähän yllättävästi töksähtäen ja jättää tarinalle mahdollisuuden jatkua lukijan mielikuvissa.  – Varsin viihtyisä ja mukaansa tempaava lukuromaani on otettu Suuren Suomalaisen Kirjakerhon listoille suomeksi ilmestyessään.

*

Heli Karjalainen      Kaikki nämä päivät    Salut Oy 2016

Vanhan, mennyttä ja nykyistä elämäänsä vatvovan naisen yksinäisyyden autiutta kuvaava kirjoitelma. Kirjoittaja pyrkii syvällisyyteen antaessaan päähenkilönsä ajatusten pyöriä jatkuvasti itsensä ympärillä. Romaanin pohdinta ei johda mihinkään, on kuin tarpoisi samaa suota.  – Lukeminen takkusi. Päähenkilöstä tuli mieleen taannoinen Putous-hahmo Aina Inkeri Ankeinen – paitsi, että romaanin vanhushahmossa ei ole mitään hauskaa.

***

 

 

 

 

Runot

Harri Hertell    Maisema ennen sadetta        Sammakko 2016

Vein kirjoituskoneen ulos mökistä / mutta maisema ei tänään halua / puhuttavan siitä.

Kahvi kuivuu kuppiin / maisemaksi / jossa yksinäiset vuoret. // Haluaisin vaeltaa siellä.

Hertellin neljäs runokirja, pieniä elämänmuutosrunoja. Kuvaa kesää ja syksyä saaressa, tyttären isäksi tuloa.  – Tykästyin näihin vähäeleisiin, elämää täysiin runoihin. Runontekijä osaa taidon kuvata asioita pienesti ja hiljaisin äänenpainoin, sanoa paljon muutamalla rivillä.   

*

Psykologia

Saara Kinnunen, Isän kaipuu Perussanoma Oy 2016 ;  Isovanhemmuuden aika  Kirjapaja 2014

Sosiaalipsykologi Saara Kinnunen on palkittu Suomen Tietokirjailijoiden palkinnolla 2010. Hän on erityisesti uskonnollisten piirien arvostama elämäntaito-oppaiden kirjoittaja, kouluttaja ja perheneuvoja. Isän kaipuu valottaa isäsuhteen merkitystä lapsen kehitykselle, oman isyyden mallina ja voimavarana. Teos käsittelee myös traumaattisen isäsuhteen kokemusten korjaamista terapiassa.  – Sujuva ja ammattitaitoisesti laadittu tietokirja, vahvasti hengellisessä viitekehyksessä.

Isovanhemmuuden aika on sekä kirjailijan oman että perheneuvojana saadun kokemuksen ja asialähtöisen pohdiskelun antoisa yhdistelmä. Viiden lapsen äitinä ja kymmenen lapsenlapsen isoäitinä Saara Kinnusella on tarjottavana tuoreita ja käytännöllisiä ohjeita sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen.  – Koska itsekin olen tässä elämäntilanteessa, sain monta hyvää näkökulmaa ja käytännön vinkkiä miten suhteet hoituisivat hyvin. Tarpeellinen ja viisas kirja – joka ’nostaa rimaa’ isovanhemmuutta opetellessa.  

*

Muut

C.S. Lewis, Kasvoista kasvoihin –Tarina rakkaudesta suom. Kirsi Nisula Kirjapaja 2013

Narnian tarinoista ja Paholaisen kirjeopistosta parhaiten tunnettu professori Lewis kertoo vanhan Eros ja Psyyke -myytin tässä uutena versiona. Teosta pidetään sekä uskontotieteellisenä puheenvuorona että kaunokirjallisena tuotteena, kummassakin mielessä vahvana.  – Lewisin tarina ihmisistä ja jumalista on mielenkiintoinen uustulkinta kreikkalaismyytistä ja tarjoaa vertailukohtia kristinuskon jumalakäsitykseen.

*

Kirsti Ellilä        Arpapeliä         Karisto 2016

Ellilä on tunnettu varsin tuotteliaana ja erityisesti lasten- ja nuorten kirjoistaan palkittuna kirjailijana. Arpapeliä on aikuisromaani, jossa lukijaa johdatellaan kevyesti mukaansa tempaavalla otteella pohtimaan syvästi inhimillisiä eettisiä kysymyksiä elämän arvoista ja humaanista elämänasenteesta. ”Kirsti Ellilän uutuus on hauska ja viisas romaani elämän tärkeimmistä asioista ja tiestä niiden luo.”  – Kirjailijalla on ihan oma paikkansa ja äänensä kirjallisuuden monenkirjavassa kentässä, jossa syviä arvoja pohdiskelevaa tekstiä ei osata tuottaa eikä riittävästi arvostaa. Kirjailija omaa taidon kutsua lukija mukaan ja saada sekä viihtymään että katsomaan elämää silmät ja sydän auki ilman otsaryppyjä. Kiitos, että kirjoitat näin, Kirsti, tämä aika tarvitsee tekstejäsi!

*

Satu Koskimies       Hurmion tyttäret      Tammi 2009

Luin tämän kirjan kohta sen ilmestyttyä ja kerroin lukunurkkauksessani sen herättämiä muistoja ja tunnelmia. Joihinkin kirjoihin vain haluaa palata myöhemmin, lukea toisenlaisena aikana uudelleen. Runoilijain Elina Vaaran ja Katri Valan päiväkirjamerkintöihin ja muuhun autenttiseen aineistoon perustuva fiktiivinen teos antaa hyvän kuvan aikansa sivistyneistön, Tulenkantajaryhmän syntyvaiheista.  – Jossain mielessä tunnistan itseni ja oman nuoruuteni näiden tulisieluisten runoilijoiden elämäntunnoissa.

*

Riitta Jalonen Kirkkaus           Tammi 2016

Kirkkaus on Jalosen kahdestoista romaani. Kirjailija avaa jälkisanoissa pitkää prosessia, jonka tämän kirjan kirjoittaminen on vaatinut. Romaani kertoo uusiseelantilaisen kirjailijan Janet Framen elämästä, joka on romaanin inspiraation lähteenä. ”Kun kirjoitin ensimmäisen kohtauksen, tiesin, että Janet Framesta liikkeelle lähtenyt kirja syntyy omalla painollaan niin kuin se olisi istutettu etukäteen sisälleni. Olen kokenut saman ennenkin, nyt kokemus oli väkevä… Romaania tehdessäni koin katselevani peiliin, josta heijastui kaksi ihmistä lähes sulautuneena toisiinsa”, kirjoittaa Jalonen. On ilmeistä, että Frame oli poikkeusyksilö, jonka kohtalo oli traaginen. Jalonen onnistuu fiktiivisessä romaanissaan niin hyvin, että lukijan on vaikea muistaa, että tätä ei ole kirjoittanut Frame itse. Jalosen kerronnan tyylissä Framen lapsuus ja myöhemmät vaiheet liukuvat toisiinsa saumattomasti pitkin matkaa. Tyyli palvelee upeasti Framen rajatilaisen persoonan kuvausta.  – Kirkkaus on väkevä lukuelämys, huikaisevan kaunis ja koskettava tarina. Jalosen romaani on ehdottomasti ilmestymisvuotensa suomalaisen romaanikirjallisuuden huippua.

*

Hanna Hauru   Jääkansi   LIKE 2016

Hauru on -78 syntynyt oululainen kirjailija ja kirjoittamisen ohjaaja, jolta on julkaistu seitsemän lyhytproosateosta. Jääkansi on 117-sivuinen pienoisromaani, jonka luvut ja välispiikit ovat usein vain vajaan sivun tai aukeaman mittaisia, sanasto niukka ja vähäverinen. Jääkansi on äärimmäisen ankea sotienjälkeisen ajan tarina tytöstä, jonka kotiolot eivät juuri karummat voisi olla. Voidakseni sanoa jotain yleistä Haurun omasta tyylistä, pitäisi lukea muitakin teoksia.  – Tarina koettelee lukijan sietokyvyn rajoja tunnetasolla, mutta aiheeseen sopiva minimalistinen kerrontatyyli herättää kiinnostuksen taitavuudellaan.

*

Hanna Wegelius     Alma!          WSOY 2016

Tulipa vastaan vaihteeksi kehuttu kirja, joka jätti lukijan ymmälleen: mitä tästä pitäisi ajatella. Ihan tavallinen kun opus ei ole. Esittelytekstissä puhutaan ’rihmastomaisesta, moniaalle kurkottavasta romaanista’. Se on tietysti hienommin sanottu kuin sinne tänne hyppelehtivä ja poukkoileva, miltä se lukiessa tuntuu. Yhtä paljon kuin Almasta (Mahler) romaani puhuu Ainosta (?) ja hänen ryöppyävistä ajatuksistaan, ihmisgalleriassa vilahtavat myös lakimiesnainen ja nuori rakastaja Abdi. Romaanin keskiössä ovat tavallaan miehet, Ainon sekä Alman ja lakimiesnaisen satunnaiset kumppanit, joita riittää. Romaani on ehditty jo palkitakin ja miksi ei olisikaan.  – Parasta on Wegeliuksen omintakeisen rikas, monivivahteinen ja ryöpsähtelevä kieli. Kirjailijalla on oma ääni, ja se on palkinnon väärti.

***

Pokkari

Wilbur Smith   Kätketyn haudan arvoitus suom. Ilkka Terho                          OtavaSeven 2001

Tyylillisesti Wilbur Smithin tuotokset ovat erityisesti (sovinisti)miesten makuun kirjoitettua viihdekirjallisuutta. Jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, henkilöt ovat kliseisiä, rosvo- ja sankarikategoriaa. Tyypillinen Wilbur Smith -tarina on usein sijoitettu Afrikkaan, tässäkin liikutaan faaraon hautaa etsimässä Niilin alkulähteillä.  – No, jännäri, josta ei mitään sielunruokaa irti saa. Egyptologit ja muut historiafriikit ehkä voivat mitellä tietämystään Smithin kanssa.

*

Romaanit

Patrick Modiano            Kehäbulevardit  suom. Jorma Kapari       WSOY 1976

”Suggestiivisen pienoisromaanin taustana ovat sodan, Ranskan saksalaismiehityksen ja vastarintaliikkeen mustat vuodet.”  – Tarina liikkuu sellaisissa ihmisissä, jotka ovat jossain määrin vastenmielisiä, eivätkä heidän pyrkimyksensä menneessä ajassa ja toisessa kulttuurissa ota mukaan. Tämä Modiano jää vieraimmaksi minulle.

*

Laila Hirvisaari               Hiljaisuus         Otava 2016

Kirjailija on historiallisten romaanien suurtuottaja. Uusin romaani kertoo 1940-luvulla itärajan tuntumassa sijaitsevassa pitäjässä asuvasta tytöstä. Tyttö asuu isovanhempiensa luona, koska hänen vanhempansa ovat kuolleet. Lapsuuden trauma on sulkenut tytön puhumattomuuteen, mikä tekee hänestä tovereiden kiusaamisen kohteen koulussa ja ammattitaidottoman opettajan inhokin. Vaikka isovanhemmat pitävät tytöstä hyvää huolta, herkkä lapsi kokee olonsa niin tukalaksi, että ajautuu kosken vesien vietäväksi ja pelastuu ihmeenomaisesti. Viisas lääkäri saa vähitellen tytön luottamuksen ja menneisyyden salaisuus paljastuu. Tytön surullinen tarina päättyy lopulta onnellisesti.  – Hirvisaarella on kyky luoda kiinnostavia, todentuntuisia ja myyviä tarinoita. En ole varsinaisesti hänen tyylinsä ihailijoita, hänen tekstinsä on vähän kuin pullataikinaa, mutta muutaman kirjansa olen lukenut itseäni kiinnostavan aihepiirin vuoksi. Tämä on kohtuullisen hyvä Hirvisaari.

*

Takashi Hiraide       Kissavieras      suom. Raisa Porrasmaa   S&S 2016 (alkup. 2001)

Japanilaiset kirjat ovat pitkään olleet mielenkiintoni kohteena. Tämä tuore suomennos osui kohdalle ja ihastutti heti! Kirjailijapariskunnan taloon kävelee eräänä päivänä soma kissa ja siitä alkaa mitä vaikuttavin ja viehättävin tarina ihmisten ja kissan kohtaamisesta ja suhteen kehittymisestä.  – Kirjailijan tyyli on hiljaisen loistelias, ympäristön kuvaus ja tarinan omaperäisyys ovat korkeaa luokkaa. Vain 150 sivua, kevyt pideltävä ja tyylikäs ulkoasu jos mahdollista vain parantavat ekstaattista lukukokemusta. – Helmi!