PB056662

Miten ihmeellinen vaikutus parillakin sentillä puhdasta uutta lunta. Kuin koko piha valostuisi ja täyttyisi odottavalla hiljaisuudella. Adventtipolku on juhlan odotusta. Odotamme jouluaattoa, johon kuuluu poikien perheiden kanssa yhteisesti rakennettu ateria ja sitä sun tätä säpinää, kuten kuusen koristelua, laulua ja soittoa, lasten lahjapaketteja ja aikuisten hyviä sanoja toisilleen. Perinneosastoa ylläpitääksemme ehkä katsomme jourauhan julistuksen Turusta ja ainakin lapset katsovat varmasti Lumiukon tarinan. Esikoinen, Ritaripoika ja Murunen jäävät yöksi Vaarilaan, Kuopus, Nuorikko ja Pikkufriidu siirtynevät Mummilaan jatkamaan juhlia. Jotkut meistä osallistuvat aamulla joulumessuun kirkossa, olen kuoron riveissä laulamassa. Hiljaista iloa täynnä odotan tätä joulua nyt, kun lapset ovat mukana!

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu…

PB283375

Maamme kirkkoihin kokoontuu tänään runsaslukuinen seurakunta laulamaan hoosiannaa. Perheemme viettää tätä adventtia Vauvan nimijuhlan merkeissä. Pääkaupunkiseudulla tuodaan kristilliselle kasteelle nykyään alle puolet syntyneistä vauvoista, vaikka toinen vanhemmista kuuluisi yhä kirkkoon. Näin kertovat tilastot. Kaunis ja juhlava perinne murenee hiljalleen. Uskon, että Jumala on läsnä nimenantojuhlassa lasta, vanhempia, isovanhempia ja kummeja siunaten, sillä Jumala on ehtoja asettamaton rakkaus.

Muistan kuopuksemme kastejuhlan silloisen helsinkiläisen kotikirkkomme pikku kappelissa. Juhlapäivä oli loppiainen, huurteinen pakkaspäivä. Synnytyksestä oli tuolloin vajaa kolme viikkoa, mutta halusin pitää lasta itse sylissä toimituksen ajan. Kummit olivat ympärillä siunaamassa tuohukset käsissään ja isovanhemmat taustalla. Alkupuheen aikana väsähdin yllättäen. oli istahdettava läheiselle tuolille poika sylissä, kunnes kastehetki koitti. Kaikki sujui ihan hyvin, mutta ymmärsin tämän kokemuksen kautta, miksi perinteen mukaan kummi pitää lasta kastetoimituksessa. 

P3306275

kirkkovuoden toiseksi viimeisenä pyhänä vietetään valvomisen sunnuntaita. kyse on Jeesuksen opetuksen mukaan tuomiopäivän tulosta: valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.  olen lapsesta asti ollut ’taimi sun tarhassas’, joten olen tajunnut, ettei valvomisessa tässä tapauksessa ole kysymys unetta hihhuloinnista. sanojen merkitys lienee lähinnä ’muistakaa, pitäkää varanne’. paitsi tuomion päivää, on hyvä muistaa myös kuolevaisuutensa ja se, ettei itse asiassa voi olla varma yhdestäkään päivästä meneekö se niin kuin oletan. elämä yllättää usein.

jostain syystä olen tällä marraspimeällä joutunut valvomaan lähes joka aamuyö pari kolme tuntia. kellojen rukkaaminen aiheuttaa ikääntyessä yhä pitempiä unirytmin sekoiluja. yön hiljaisuudessa ehtii miettiä äärtä ja laitaa.

P1256187

pisaroissa / viipyvät muistot / ne täyttyvät / kaipauksesta ja rakkaudesta

PA146614

syksy korjaa kesän satoa; pellot kypsyttävät viljaa, puutarhat ja metsät marjansa. sade itkee kesän itkemättömät itkut. keltaisin lehdin ja punaisin puut kertovat eletyn hehkun. kohta on riisumisen aika – ja sen hoitaa tuuli. jossakin syvällä juuristossa elämä on sama, voimakas, kasvun tahtoa täysi. tulevat tuuliset päivät, tarvitaan juurten muisti: mikä kasvaa, se myös kuihtuu aikanaan. mikä kypsyy, kypsyy luopumaan. ja Jumala on läsnä kaikessa.

(kirjoitettu lokakuussa 2017)

PA046589

elämänvihreytensä luovuttaneet lehdet hehkuvat viime liekeissään. kohta ne käpristyvät ja loimu sammuu. mitä siitä, onhan hehkuttu kerran elämää täysin värein!

P9124644

syksy tarjoilee monimuotoisia elämyksiä. värien sinfoniaa, myrskyävän meren pelottavaa voimaa ja tuulen raivokasta kohinaa puissa. tänään paistaa aurinko hellästi. metsässä kulkija ilahtuu rahkasammalvuoteelta nousevista somalakkisista syötäväisistä, saattaa innostua poimimaankin. mitäpä minä muuta, hyräilen lapsuuteni lauluja kotona takkatulen tuntumassa.

Koivunlehti putoaa kuiskausta hiljemmin nurmelle sanottuaan hyvästit kotipuulle. Keväisestä hiirenkorvasta puhkesi uhkean vihreäksi lehdeksi, lopulta syysauringon kultaamaksi, keventyneeksi ja valmiiksi irtoamaan tuuleen. Kuuntele lehteä.

Kukan elämä siemenestä taimeksi. Tehtävänään juoda vettä ja valoa, ottaa voimaa mullasta, kehittää nuput, kukkia aikansa. Kukan varsi kuihtuu ruokittuaan juuria, joissa on mahdollisuus uuteen kasvuun. Kuuntele kukkaa.

Ihminen itkee ja nauraa, huutaa ja mykistyy. Ihminen syö nälkäänsä ja juo janoonsa, kärsii kipua, pelkää, vihaa, loukkaa ja lyö. Ihminen kokee onnen, rakastaa, uskoo, luottaa, pettyy, luottaa taas. Ihminen syntyy, kasvaa, elää, kuolee. Kuuntele ihmistä.

P8302292

taimet kasvavat kukin tahtiaan. uusia nuppuja puhkeaa jo loistavien kukkien joukkoon. on kypsiä hedelmiä ja kypsyviä. puun juurella pudonneet hedelmät odottavat poimijaa. kaikki tapahtuu ajallaan. ei tarvitse kiirehtiä, ei hätäillä. näin on hyvä kuin on.

ps. https://versojavaahteramaelta.blogspot.com/

iltarusko.JPEG Image

Kun saattaa ihmistä, jota muistellessa kokee samaa lämpöä kuin kohtaamisissa elämän varrella, ovat hyvästit heleät. Saattojuhlassa kosketti,  miten paljon meitä oli paikalla. Omaisten lisäksi oli runsaasti entisiä ja nykyisiä työtovereita, seurakuntalaisia ja ystäviä eri instansseista ja yhteistyökuvioista. Kuulimme kauniin Bachin Adagion, Schubertin ihanan Ave Marian, ja mieskuoron jykevästi laulaman virren Käy isänmaataan kohti ain. Yhdyimme kaikki valoisiin virsiin 105 ja 30. Vanhin kirkkoherroistamme siunasi kaunein ja lohdullisin sanoin Eeron. Puhutteleva näky oli kuuden miehen kunniavartio arkun ääressä pysähtyneenä kuuntelemaan Bachin Passacagliaa, jonka aikana kirkon alttariseinän ikkunasta tulvahti valoa kuoriin. Suru on yhteinen ja muistot kunkin saattajan omat.