Valotus

Seisahdan syysviileänä arkiaamuna pihalla. Kaupunki on harvoin hiljainen, nyt se pidättää hengitystä. Taivas on kätkeytynyt ohuenohueen harsopilveen. Puunlatvojen yllä kirkuu tulipunainen aurinko. Silmät säikähtävät. Mitä on tulossa, kun aurinko hehkuu kylmää punaista äänettömässä kaupungissa?

Ei aikaakaan, kun joku tietäväinen ryntää kertomaan, että auringonpuna on kaukaisen tuulen tuomaa metsäpalon tuhkaa ja Saharan hiekkaa.

Antakaa aavistuksille arvoa, sallikaa silmienne kertoa ne tarinat ja sydämenne sävähtää arkiaamun mysteerin edessä.

17.10.2017

Eilen oli tilaisuus kävellä Espoon 1400-luvulla rakennettua katedraalia ympäröivää, värikkäiden syyslehtien mattoa hautausmaalla ja jokimaisemassa sekä viettää aikaa kirkon sisällä hiljaisuudessa. Verkostopalaverin hengellinen anti puolestaan oli rikastava ja voimaannuttava.

Rakensimme porukalla valkeista pikku kivistä ison salin lattialle labyrintin vanhan kelttiläisperinteen mukaan. Sitten kävelimme sitä hiljaisuuden vallitessa, kukin omiaan miettien. Keskustelimme kokemuksesta. Vieressäni istuva sanoi labyrinttipolkua ahdistavaksi kulkea. Minä mietin kulkiessani, että ’onpa tie tosi kapea’ ja ’loppuukohan tämä koskaan’. Keskustassa, joka oli vastaanottamisen paikka, koin saavani voimaa jatkaa. Vastaantulijoita oli väisteltävä, jotkut pelkäsivät, että eivät löydä takaisin oikealle polulle, kun astuvat syrjään. Kysyin, toimisikohan tässä laulaen kulkeminen. – Kokeillaan, sanoi ohjaaja. Ja sitten me vaelsimme labyrintin Taizén rukoushymniä laulaen. Yhdessä laulaminen tuntui antavan kulkijoille iloa ja voimaa, pelot haihtuivat. Miksi kulkea omassa kuplassaan, emme ole yksin. Yhteinen laulu voimistaa. Elämän tien vertauskuvana labyrintti myös muistuttaa, ettei umpikujia ole.   

P9175944

P9175953

P9175928

Tuusulan Rantatie on paitsi kulttuuriväylä myös ihastuttava luontokävelyn tai pyöräilyn kohde kaikkina vuodenaikoina. Halosenniemi on maisemallisesti upea paikka ja sopivan pienen matkan päässä kotoamme. Useimmin tulee käytyä kuvausretkellä syksyllä. Tällä kertaa järvellä liikkujia oli enemmän, suppailijoita, kalastajia, veneilijöitä. Maanantain paikallislehti sitten kertoi, että järvestä oli löytynyt kaksi ruumistakin. Harvinaista sentään.

Sattumoisin rantasaunan kuistilla tapasimme tutun pariskunnan, joka vietti siinä kahvihetkeä. Entistä työtoveria on aina mukava tavata. Kuulumisia toki jaettiin, mutta puhe kulki myös maailman tilaa ja omia tuntoja koskevissa kysymyksissä. Kiivailematon, näkemyksellinen keskustelu on aina kullan arvoista, niin paljon on lillukanvarsien pöyhintää ja mielipidemelskettä ihmisten välillä.

E3263497

Ihmisen elämä – valoa, joka kätkeytyy ja loistaa, yhä piteneviä varjoja, kapenevaa polkua. Lahoavaa puuta, jota kuolema tikkana koputtaa. Sarastus on täynnä toivoa, keskipäivä paahtaa. Taivaanrantaa kohti väsyy päivän tulinen pallo, viipyy himmenevänä hohteena pilvissä.

P7205539

Maisema hymyää ja nauraa, tuuli sivelee tukkaa. Polun pehmeää neulasmattoa askel rakastaa. Puut ottavat ja antavat halauksia ohi mennen, huokailevat tuulen tahtiin. Istutaan rannan puulle kuuntelemaan veden meditatiivista laulua, miten aallot raukeavat rantakiviin.

P8295785

Järvenselällä syöksähtelevät kiireiset pauhaavine moottoreineen, rantavesiä meloo yksinäinen mies kanootissaan. Aallonmurtajan suojissa sataman veneet kertovat toisilleen tarinoitaan, keinahtelevat laiturissaan, mielivät matkaan taas.

P8295759

Surua lasten silmien takana, uudenlaista vakavuutta. Ikävöin heistä säteillyttä iloa. Elämä on taittunut kahtia ja ennen kuin kaikki asettuu kohdalleen, kahlataan matalikossa.

P8135714

***

P9035894

P9035874

P9035876

P9035901

P9035877

P9035891

P9035870

päivä oli kaunis ja puutarhassa tuoksui syksyltä. juoksua kukan luota toisen luo. tuoksuttelua. nimikylttien etsimistä. utelias kissa. kahvia ja mehujäätä. kierähtävä jätskipallo. kuvaava lennokki kukkien yllä.

P7205523

Punkaharju

 

P7185456

Lappeenranta

 

P7215573

Valamo

P7215569

*ihmiset. merkityspaikat. näyt. kohtaamiset.

läsnä, poissa, lähellä, muistoissa.*

P7125368

Sääennuste ei lupaillut mitään hyvää eikä kaunista, mutta niin vain lähdimme reissuun, kun olimme niin suunnitelleet. Päivä pilveili, Hatanpään ruusutarhan jaloruusut olivat myöhässä eikä Ruusukioskissa ollut melkein ketään, kun ensi töiksemme sinne ujuttauduimme kahville. Rinteessä ruusupensaat tuoksuivat vahvasti, vaikka olivat jo osittain ylikukkineet. Laskeuduimme ikivanhojen hopeapajujen luo ja siitä arboretumin upeita perennaryhmiä ja puita ihastelemaan.  Hatanpäässä on vettä joka puolella, järven selkä siintelee, sorsien lepolammikot uinuvat, puron solinaakin kuuluu.

P7125363

Suunnistin favorite-paikkaani, kivipuutarhaan, kiertelin sen polut. Kysyin puistotyöntekijältä puihin ripustetuista pienistä hyönteishotelleista, hän sanoi niiden vain ilmaantuneen puistoon epävirallisia teitä, ehkä opiskelijoiden tai luontoaktivistien toimesta. Jos olisi ollut kaunis ja lämmin päivä, puisto olisi ollut täynnä ihmisiä. Nyt oli rauhallista, vehreää ja väljää. Puistossa kävely on parasta mitä tiedän, se hoitaa sielua ja mieltä.

P6275339

tänään on kesän lapsille hyvä päivä. vaikka viileähköä, pilvistäkin, aina kumminkin aurinko vilkuttelee: tääll’ ollaan. on hyvä päivä lähteä pikku retkelle meren rantaan. on hyvä päivä tuulen hyväilylle, kukka-ilolle, jäätelön kruunaamien mansikoiden aromille. kesä pirskahdelkoon onnea kaikille, joilla on kukkain kuussa nimi- tai syntymäpäivä, minulla ne molemmat.

P6275345

Asemalla jo tuuli sekoittaa tukan. Junan eteisen lipuntarkistuslaite ilmoittaa olevansa ’Ei käytössä’, siis seutulippulaiset saavat ilmaisen matkan. Aurinko pilkahtelee pilvien lomasta, ja radanvarren tutut maisemat jäävät taakse. Olen matkalla kohtaamiseen.

Kappelin kahvilasta vapautuu nurkkapöytä, pääsemme siihen särpimään mainiota lohi-katkarapukeittoa. Päällimmäisiä kuulumisia jaetaan. Omat voinnit, joissa kummallakin on kannettavaa, ne toki aina kerrotaan ja kuunnellaan. Ystävätär on pitänyt kesäkuussa Pohjois-Karjalassa asuvia lapsenlapsia yksitellen muutaman päivän ’mimmulassa’ ja kehitellyt heille kullekin mieluista ohjelmaa. Muru ja Rip olivat myös yökylässä Vaarilassa ja oli ihana havaita heidän voimaantuneen kesästä. Juhannuslevon jälkeen meillä on ystävien vuoro.

Puistokävelyt kuuluvat kesätapaamiseemme. Tähtitorninmäellä istumme tovin syreenin tuoksussa. Ne kukkivat yhä täysin kukkatertuin, mutta täällä juhannusruusu on vasta availemassa nuppujaan. Matkalla Kaivopuistoon poikkeamme tälläkin kertaa Pyhän Henrikin kirkkoon, jossa on hyvä istua ystävän kanssa vaiti. Voi luovuttaa murheensa ja ilonsa mietiskelyrukouksessa ja hengittää pyhää rauhaa.

Ursulassa juodaan kesän ekat cappuccinot Jymyjätskin kera. Keskustelu polveilee syvissä ja korkeissa. Olen antanut aiemmin Ystävättärelle kaksi käsin kirjoitettua kirjaa kuvineen, ensimmäisen sen matkan jälkeen, jolla tutustuimme – ja toisen, jossa sanoitan nyt 25-vuotisen ystävyytemme vaiheita ja merkitystä. Hän kertoo, mitä tämä ele hänelle merkitsi.

Yhtäkkiä havahdumme: olemme viettäneet yhdessä kuusi tuntia kävellen, hiljaa puhellen ja ystävyydestä iloiten. Aika katoaa, kun kohtaaminen tapahtuu oikeaan aikaan oikean ihmisen kanssa. 

P6235261

Yhden yön juhannusmatkamme pääkohde oli Kultarannan puisto. Sinne pääsee perjantai-iltaisin ilman pääsymaksua ja opastettuja kierroksia eikä juhannusaattokaan tehnyt poikkeusta. Sää oli mitä parhain, aurinkoinen enimmän aikaa. Kävijöitä oli runsaasti, silti mahdollisuus edetä omaan tahtiin ja kuvata rauhassa. 

P6235222

P6235277

P6235268

P6235296

Kukkaistutukset ovat sykähdyttäviä väri-ilottelussaan, vanhat puut tuovat rauhaa ja puistossa on sekä pysyvää että vaihtuvaa taidetta. Keskialueen suihkuvesiaiheet ja pylväspergola sekä pylväshaavat antavat alueelle juhlavuutta, kuten kasvustoon piiloutuva jyhkeä graniittirakennuskin, jonka tornin huipulla liehuva valtion leijonalippu kertoi presidenttiparin olevan paikalla. Samasta syystä vartijoita oli runsaasti alueella tarkkailemassa, ettei kukaan eksynyt merkein kielletyille alueille. Ranta-alueella veden päällä odotti juhannuskokko, joka sytytettäisiin klo 23. Veden takana kalliolla puolestaan oli Naantalin juhannuskokko valmiina. Paikkakuntalaisen kertoman mukaan yöllä perinteisesti  huutoäänestetään kumpi kokko palaa kauniimmin.

*Turussa yöpyessämme vahvistui viime vuosien havainto, että on olemassa uusi kaupunkilaistunut sukupolvi, joka ei lähde maalle tai mökille juhannuksen viettoon. Hotellit ovat täynnä lapsiperheitä sekä ikäisiämme pariskuntia ja erilaiset tapahtumat vetävät väkeä. Moottoritietä oli leppoisaa ajella kotiin, sillä mökkiläisten paluuruuhka on vasta huomenna.