toinen meistä pitää yli kaiken amppelikukasta yhdeltä nimeltään ’karjalan heili’. nykyään puutarhurit jalostavat kukkiaan, punaisen sävytkin vaihtelevat eikä Toisen mielestä sitä aitoa ja oikeaa enää saa mistään. tällä kertaa minä ihastuin tähän shampanjanväriseen sävyyn, joka löytyi kotikaupungin puutarhamyymälästä. ja miten tuo yksilö suorastaan ryöppyää kukkia! nimesin tämän kesän heilimme juhannusmorsiameksi.

kesäkuu sulkeutuu. kalenterikuvat vaihtuvat, maisema elää. oras vahvistuu, kasvaa korreksi omaa hiljaista tahtiaan. pilvet täyttyvät pisaroista, satavat alas, ruokkivat kasvun ihmettä. aurinko tuhlaa valoaan, toisille tulisen kuumana, toisille lempeämmin. kiitollisena lämmön lempeydestä käyn syntymäkuuni kukkaloistoon. niityt tuoksuvat, ilottelevat väreillään ja humalluttavat perhoset ja pörriäiset. kerään lapsenlapsen käteen päivänkakkaran, kissankellon, apilan ja ohdakkeen tupsukukan. pojantytär katsoo suurin silmin ja hymy syttyy joka kerran, kun sanon ’kukka’.

kesän korkein hetki, sanottiin ennen juhannuksesta. usein se on myös kukkein ja suvisuloisin, mutta harvemmin helteinen. parhaimmillaan kaupungin juhannus on, kun menijät ovat menneet ja kaupunki rauhoittunut iltaan. istumme kahdestaan pihakeinussa saunan jälkeen ja nautimme leppeästä tuulenhengestä eikä ainutkaan hyttynen inise inhasti korvan juuressa.

tänä vuonna saimme nauttia eurovision välittämänä Wienin Filharmonikkojen perinteisestä kesäkonsertista Schönnbrunnin keisarillisen palatsin puistossa jo juhannusviikon torstaina. meillä oli onni päästä käymään Wienin matkalla 2008 tuossa ihmeen kauniissa ja valtavassa puistossa, jonka upeat suihkulähteet, kukkaistutukset ja rakennukset valaistaan aina aistikkaasti kesäkonserttia varten. konserttiin saapuu väkeä kymmenintuhansin ja ihmiset levittäytyvät nurmikkorinteille ja vaeltelevat puiston käytävillä pimenevässä illassa. klassista konserttimusiikkia rakastetaan ’vanhassa maailmassa’. Eurooppa on antanut maailmalle parastaan, kaikki säveltäjät, joiden teokset elävät vuosisadasta toiseen.

kuin tulenliekki syttyy ilo sydämessä. kuin tulenliekkiä, varjelen iloani, annan sen hehkua sille, joka sen huomaa. kesä – ja kesän kaikki ilo: tuuli ja puiden suhina, kukkien hymyt tieni varrella ja metsän siimeksessä, sinitaivas ja poutapilvet, veden vastausvälke auringon suudelmille. kanssakulkijan valoisat kasvot kadulla, jäätelökioskin kohdalla. lapsenlapsi ensimmäisessä kesässään!

Joskus pariin päivään mahtuu äärtä ja laitaa.
Kävimme isossa kauppakeskuksessa hankinnoilla eilen. Koska Pikkufriidun kotiosoite on kauppakeskukselta vain seitsemän minuutin ajomatkan päässä, soitin Susamaria-äidille ja kysyin häiritsisimmekö päiväunia, jos poikkeaisimme. Olivat juuri palaamassa lähikaupasta, joten hyvin sopi poiketa. Pikkufriidu oli mitattu ja punnittu neuvolan tädin toimesta ja todettu olevan hyvällä kasvu-uralla. Tytteli pyöriskelee lattiatasossa joka suuntaan, seisoo tuettuna ja istuskelee askartelemassa leluineen omin toimin. Kahdeksan kuukautta on ikämittarissa, yksi hammas suussa, ja äänivalikoima on kunnioitettava. Yösyönnistä pyristellään irti, mutta toistaiseksi tuloksena on ollut kuuluva protesti.

Puolustusvoimien lippujuhlan kunniaksi liput liehuivat korkealla eilen. Kun tulimme kotipihaan, lippumme oli puolitangossa. Mitä naapurustossa on tapahtunut, aprikoimme. Tänään kuulimme, että lähinaapurimme puoliso oli pitkään sairastettuaan päässyt pois. Ei se siten iso yllätys ollut eikä siihen mitään dramatiikkaa liittynyt, mutta kyllä pitkäaikaisen tutun suru koskettaa.

Sitten posti toi iloisen kirjeen, jossa kummipoikani esikoistytär kutsui rippijuhliinsa. Tuntui ihanalta ajatukselta päästä osallistumaan nuoren ekaan sukujuhlaan omille lapsuusmaille.



vehreys syvenee viikko viikolta. pääskyset saksivat taivaan sineä. kumpupilvet ja auringonsäteet vuorottelevat sadepilvien kera. molemmat pitävät kesää vauhdissa. tänään muistin ikiaikaista unelmaani viettää vielä kerran vuodenaikojen taitteet maalla, veden tuntumassa. aistia kevään ensi merkit, luonnon syvenevät värit ja kukkien yllätykset. kulkea läpi kesän kuumat aurinkopäivät varjoa etsiskellen. tuntea viilenevien iltojen lumo ja kesän taittuminen syksyyn. monet unelmat olen elämässä jo ehtinyt elää todeksi. tätä vielä/enää en.

Kaupunkimme keskusta on täyttynyt kansainvälisten markkinoiden teltoista. Aurinkoinen sää lupaa hyvää markkinapäivää. Kirkossakin oli runsaasti väkeä, jolle tarjottiin messun jälkeen uusista hienoista kahvikärryistä kirkkokahvit pahvimukeissa aurinkoisella ja tuulisella kirkonmäellä. Tuulessa oli sen verran viileä tuntu, että takki oli tarpeen. Tapasin kaksi tärkeää henkilöä. Oli ihana nähdä pikku Ellinoora, joka käveli jo reippaasti käsi mumminsa kädessä. Kaimatyttösiä ei olekaan joka oksalla. Toinen oli ystävä vuosien varrelta, jota harvoin on tilaisuus tavata. Sattumoisin hän oli eilen tullut mieleen ja mietin mitähän hänelle kuuluu. Vaihdoimme kuulumiset siinä ja erosimme kyynelsilmin. Joskus tuntuu, että näitä kohtaamisia suunnittelee Joku, joka tietää mitä milloinkin tarvitsemme.

mustarastas on livertänyt koko päivän väsymättä. sen säkeet polveilevat kuin kevätpuron vesi aina uusin kiehkuroin ja vihellyksin. lintu on luova olento. sen laulu kertoo, että jossain lähistöllä on äitilintu, joka pesässään suojaa poikasten kuoriutumista. äitinä, jonka poikaset ovat kuoriutuneet jo aikaa sitten, lentäneet kotipesästä, rakentaneet omat pesänsä ja suojaavat jo omia poikasiaan, koen eletyn elämän täyteläisyyden. en enää tilitä mennyttä aikaa, sen menestyksiä enkä menetyksiä. kaikki on tasan. elämälle kiitos.

valkolakkien kevätpäivä! tuuli kampaa tukat ja kukat, koivut tuoksuvat hereän vihreää. sima kuplii lasissa ja ihmisen ilo on ilmapallon muotoinen.



Kaupunkimme kevääseen kuuluvat ihastuttavat kirsikkapuut, jotka puhkesivat tänä vuonna täyteen kukkaan jo huhtikuun puolella. En ehdi koskaan väsyä niiden herkkiin sävyihin ja kukkarunsauteen, sillä kirsikankukkakevät on niin lyhyt. Sen erottaa elämänkeväästä lahjomattomuus: sitä ei voi pitkittää eikä venyttää, kuten ihminen nuoruuttaan joskus yrittää, vaikka tietääkin sen itsepetokseksi.

Kirsikankukkakevät muistuttaa: elämä on nyt!