… ällistelee Pissismummo tykönäns, kun olevinaan heräsi perjantaiaamuun, mutta kohtsillään mummon vertaisheimo kilvan kilisytti w-upin hälytyskelloja onnentoivotuksineen ihan kuin olis tietty lauantaiaamu. – Kyllä näin on, lauantai on, totesi Poikakaveri ja jatkoi, etteipä monesti ole elämäntoveria niin ymmyrkäisenä nähnyt. (Asiaintilan vahvistukseksi vielä halasi oikein kunnolla. Uskottava se oli.)

No, mikäpäs siinä, käännetään sitten viisarit siihen asentoon, tuumi Mummo. Se oli sitte siivousaamu, pakko imuroida aineskin, pölyallergisen. Sitä paitsi, ulkona satoi lotisten niin, että kaikki räystäät jo antoivat ylen. Ettei sen puoleen edes pihakeinuun houkutellut aamukahvia nauttimaan, luonnonhelmasta puhumattakaan. 

Siivous auttoi myös ajantajua, kas tuo lauantaiaamun rutiini kuului P.Mummon ja Poikakaverin elämänjärjestykseen melko lailla poikkeuksetta. – Mutta mihin se perjantai katosi, palasi Mummo pähkäilemään siivouksen jälkeen. Kelatessa kävi ilmi, että kun olivatten olleet kaupassa eilen aamulla, niin Mummo mielestään oli kaupassa torstaina ja P.Kaveri perjantaina. Keskiviikosta oltiin molemmat samaa mieltä, nääs sen päivän kruunasi lapsenlapsen ja oman Kuopuspojan käynti. – Elin siis oikeasti torstain kahteen kertaan, johan nyt, huokaili Mummo, taidan olla höperöitymässä, hävettää aineskin. – No, elähän sie nyt, se johtuu koronasta. Karanteenipäivät olivat kaikki niin samanlaisia, ettei toisistaan erottanut. Vastahan meidät päästettiin muiden ihmisten kirjoihin. – Mutta kumminkin karanteenissa olin kartalla koko ajan, mutisi Mummo jo hivenen rauhoittuneena.

Ehkä ei kannata olla huolissaan yhdestä ohi menneestä huolettomasta päivästä. Huolissaan saa olla alituiseen, jos haluaa huolissaan olla. Aiheita riittää.    

  • On minullakin joskus käynyt huoli mielessä vastaavissa tilanteissa, mutta olen tulkinnut monesti asian niin, että jostain syystä TUNTUU perjantailta tai niinkuin usein, sunnuntailta. Jos vaikka palaa kotiin jostain torstaina, tuntuu sunnuntailta jolloin ennen yleensä palattiin kotiin. Viime aikoina on minulla kyllä ollut ajantaju toisella tavalla hatara, on vaikea heti muistaa milloin lähiviikkoina jotakin tapahtui tai tein. Ehkä karanteeniajan päivien samanlaisuus lisää sitä, niin ettei kiinnitä huomiota päivämääriin. Kalenterin pito on avuksi, että voi jälkikäteen tarkistaa.

    Kommentin jätti Annikki · lauantai7pm 11. heinäkuu31pm @ 14:46

  • Rauhoittavaa, että muutkin kokevat joskus samaa.
    Tässä tapauksessa tuli kyllä sen verran vahinkoakin, että kortit, jotka oli tarkoitus postittaa torstaina, että ehtivät viikonvaihteeksi, lähtivät tosiasiassa vasta perjantaina ja ovat perillä – jos ovat – myöhässä.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantai7pm 11. heinäkuu31pm @ 21:21