kirkkovuoden toiseksi viimeisenä pyhänä vietetään valvomisen sunnuntaita. kyse on Jeesuksen opetuksen mukaan tuomiopäivän tulosta: valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. olen lapsesta asti ollut ’taimi sun tarhassas’, joten olen tajunnut, ettei valvomisessa tässä tapauksessa ole kysymys unetta hihhuloinnista. sanojen merkitys lienee lähinnä ’muistakaa, pitäkää varanne’. paitsi tuomion päivää, on hyvä muistaa myös kuolevaisuutensa ja se, ettei itse asiassa voi olla varma yhdestäkään päivästä meneekö se niin kuin oletan. elämä yllättää usein.
jostain syystä olen tällä marraspimeällä joutunut valvomaan lähes joka aamuyö pari kolme tuntia. kellojen rukkaaminen aiheuttaa ikääntyessä yhä pitempiä unirytmin sekoiluja. yön hiljaisuudessa ehtii miettiä äärtä ja laitaa.
samanlaisia unirytmin outouksia täälläkin. nukahtaminen on hankalaa, kun tajuaa koko ajan odottavansa unta. kun vain antaa olla, kaikki helpottuu. sama se on pohjimmiltaan huolienkin kanssa. niistä irti päästäminen vain on monesti paljon hankalampi juttu, kun nukahtaminen.
Kommentin jätti meri · tiistaina 20. marraskuuta @ 11:47
Olen kokeillut Nordqvistin yrttiteetä, jota myydään prismoissa nimellä Uni-Jukka. Se toimii yleensä hyvin. Jos on useampi repaleinen yöuni takana, kaivan Uni-Jukan esiin.
Välillä auttaa, että laittaa villasukat jalkaan.
Joskus kirjoitan huolen paperille ja päätän, että palaan siihen päivällä. Se auttaa päästämään irti.
Toisaalta: päiväväsymys on oikeastaan ainoa huonosti nukutusta yöstä seuraava haitta. Päivätorkahdus auttaa siihen.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 20. marraskuuta @ 19:37