Esikoinen palautti auton, tuoksui metsältä ja näytti rentoutuneelta. Lapset olivat olleet reippaita vaeltajia ja nukkuneet pitkiä unia makuupusseissaan teltassa Kuopukselta lainatuilla pehmoalustoilla. Retkisää oli mitä mainioin, ja yötkin vain sopivan viileitä, ei kylmiä. – Mitä jää mieleen seikkailustamme, kysyi isi palatessa. – Nukuin ensi kertaa kaksi yötä umpimetsässä, tiivisti Muru elämyksensä. Ritaripoikaa taisi jäädä harmittamaan, kun sieniä ei löytynyt, vaikka niitä hartaasti etsittiin.

Mekin olimme muutaman tunnin retkellä lähimetsässä sunnuntaina. Ei sieniä, mutta haapojen helinää tuulessa, lentäviä lehtiä ja auringon kultaamia puita syystaivaan syvään sineen kurkottelemassa.