Hyvää maanantaita taas! Juuei, ei tää sekoile tällä kertaa, tietää, että yleisemmin pitävät keskiviikkoa tänään, mutta kun tuntuu maanantailta. Poikkeuspäivän jälkeen on eläkemuorilla normipäivän tuntu. Ja normipäivän normi on maanantai.

Kun nyt on taasen saatu pitää näitä kevään etenemiselle tarpeellisia sateenharmaita päiviä nipussa, olen alkanut odottaa valoisia, tuulisia päiviä, ihan vaikka siksikin, että voisi viedä talvitakit pihaan raikastumaan ja sitten vaatehuoneen tangolle odottelemaan pakkasaamuja.

Miltä se sateenharmaa tuntuu? Siinä on runsaasti pakotonta levollisuutta. Mielessä häilyvistä arkipuuhista valikoituvat ne, joita sää ei estä eikä vauhdita. Koska kalenterini täytän ihan itse, se ei ikinä ole täynnä. Ajoittain siellä ei ole mitään merkintöjä. Kausikonsertit ja leffakerho ovat jo kesätauolla. Ei ole meneillään hammaslääkäri- eikä terveyskeskuskäyntejä kummallakaan, ja hiuksetkin on huollettu.

En lakkaa ihmettelemästä valinnanvapauttani. Aikatauluttomuutta. Omaehtoisuutta. Mahdollisuutta syttyä tai sammua sen mukaan miltä tuntuu.  Ja juuri nyt kaikki tuntuu hyvältä. Päivien perustuntu on kiitollisuutta.

  • Keskiviikkona töistä tultuani seisoin lääkedosettini ääressä ja mietin kuumeisesti, että mikä maa, mikä valuutta. Olin ollut vapun poissa kotoa maanant illasta lähtien, että sekin sekasi. Sateenharma on sitä ihanaa lupaa vain olla ja mietiskellä ja kutoa kaikessa rauhassa. Itselleni se on sellainen tosi energisyyden päivä, vaikka en hötkyilekään mihinkään. Jos on oikein kaunis kesäpäivä, niin enpäs vaan pidäkään. Outo mikä outo. Sadepäivät, tuulet ja myrskyt ovat aivan ihania. Harmi, kun kunnon ukkosia on niin harvoin enää. (toki kunnioitan ukkosta, tiedän, että se osaa tehdä pahaakin). Päivien perustunut on kiitollisuutta. Tosi hienosti sanottu!

    Kommentin jätti Vilukissi · torstai5pm 3. toukokuu31pm @ 13:42

  • Ja tänään jo kuin tilauksesta se valoisa päivä tulikin ja takit tuulettuvat narulla koko päivän. Kävin lenkilläkin ihailemassa valkovuokkoja metsässä. Jos tää jatkuu huomenna, ehkäpä pesemme ikkunoita. Meillä se on toi Toinen, joka nauttii ukkosista, minä taas mieluiten painuisin pimeään komeroon kuulokkeet korvilla kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstai5pm 3. toukokuu31pm @ 17:48

  • Varsinkin eläkeajan alussa minulle tuli usein näitä eri päivän tuntuja, kun päiväjärjestyksessä oli jokin muutos. Iloitsin erityisesti ylimääräisistä viikonlopun tai pyhäpäivän tunnuista. Säävaihtelut tuntuvat enemmän ja niitä seuraa paremmin kuin ennen, kun aikaa on. Kun nyt aikaa on!

    Kommentin jätti Annikki · perjantai5am 4. toukokuu31am @ 08:11

  • Totta, että sää määrittelee jossain määrin enemmän valintoja kotoa lähdön suhteen. Työvuosina oikein odotin aikaa, jossa olisi enemmän omien valintojen mahdollisuutta. Nyt on. Nyt on! Sunnuntait ja kirkolliset pyhäpäivät ovat aina olleet minulle erityisiä, niitä joiden erilainen tuntu rytmittää arkea.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantai5pm 4. toukokuu31pm @ 19:51