…tai siis se ajanjakso, mikä vuosiluvuksi on läntisessä osassa maailmaa sovittu. Itse asiassa aika on jatkumo, se ei riennä, ei nilkuta eikä matele, se ei lopu, vaikka kaikki kellot pysähtyisivät ja kalenterit katoaisivat maailmasta. Huimaa ajatella jotain niin vääjäämätöntä ja ikuista. Tulee sama tunne kuin talvisen tähtitaivaan alla vaaran laella.

…palaillaan ns. normaaliin, joka minun tapauksessani sisältää ihan uusia kiemuroita, jotka eivät todellakaan tunnu normaalilta. 

…digi pomottaa; pankit kyykyttävät mummoja, netti takkuaa. Kunnes taas joku selvittää pasmat.  

…joo tiedän, olisi tärkeä käydä hapettumassa, mut ku metsäpolut on vesijäillä. Ei mun tän hetkinen fysiikka kestä yhtään äkillistä virheliikettä. Pitää taapertaa jalkakäytäviä ja haistella kotikatuja ajavien autojen päästöjä.