*
viime aikoina on erityisesti poliitikkojen piirissä tullut muotiin pyydellä julkisesti anteeksi. ensin otetaan räväkästi ja seurauksia miettimättä kantaa, ja kun mediassa nousee myrsky (ja jos ei nouse, niin johan se nostetaan), sitten nöyristellään. anteeksipyytäjiä enemmän on nykyään kuitenkin vaahtopäitä, jotka purkavat katkeruuttaan häpeämättä ja tietoisesti kanssaihmisiä loukkaamalla, ilkeilemällä ja tölvimällä, edessä tai takana päin, ilman ajatustakaan pyytää anteeksi.
*
tämän sunnuntain kristillinen teema on anteeksianto. tämä erottaa jyvät akanoista. hurskastelulla anteeksianto ei onnistu, on kovan työn ja nöyrtymisen (ei nöyristelyn) takana antaa loukkaus pyytämättä anteeksi. eikä anteeksiantoa mennä asianomaiselle julistamaan, koko prosessi tapahtuu Jumalan ja ihmisen välillä.
*
Tuohon teemaan antoi perjantaiaamun radiohartaus yhden hyvän näkökohdan. Tuttavallisesti vielä murteella lähestytty. Laittoi ajattelemaan.
Kommentin jätti erakko · lauantaina 11. marraskuuta @ 16:18
Tosi on, että pyytämättä anteeksi antaminen on kovan sisäisen ponnistelun takana ja siihen tarvitaan tietoinen päätös, jota kohti pyritään. ”Oman itseni takia” on yksi apukeino.
Kommentin jätti Annikki · lauantaina 11. marraskuuta @ 20:18