No niin, remontinhan piti valmistua viime keskiviikkona, sitten torstaina ja perjantaina. Alku oli täsmälleen sovitusti elokuun viidennentoista päivän aamuna. Timo totesi, että tällaista se on remonttiaikataulujen kanssa; jos alkaakin ajallaan, saattaa loppu venähtää, mutta kyllä hän maanantaina saa osuutensa valmiiksi.

Tällä välin tapahtui taas. Lauantaina siivosimme käytössä olleen osan kotia normaalisti, loput remonttitarvikkeista siirrettiin olohuoneesta eteiseen, että olisi tilaa, kun lapset tulevat. Kävimme suihkussa ja varauduimme viettämään kotoisaa iltaa. Hain kylpyhuonemattoa, joka oli laitettu tavarakasaan suihkuseinän suojaksi. Kasasta yksi puupalkki kaatui jalalleni. Sattuipa makeasti, mutta ajattelin, että kyllä se asettuu tovin päästä, kun ei naarmuakaan näy.

Jonkin ajan päästä alkoi kaamea särky, ja jalkaterä turposi sinisenmustaksi limpuksi. Toinen sitoi kylmähauteen jalalle. Mietin, olisiko joku jalkapöydän ohuista luista murtunut, kun ei kärsinyt kävellä. Kaupunkimme terveysasemalla ei ole viikonloppupäivystystä, joten Toinen lähti viemään minua aluesairaalan päivystyspoliklinikalle 11 kilometrin päähän. Perillä Toinen haki pyörätuolin siirtymisiä helpottamaan. Kello 22 odotustila oli täpö täynnä väkeä. Päivystysjonohan ei etene saapumis- vaan kiireellisyysjärjestyksessä. Lapsiasiakkaat ovat etusijalla, ja ambulanssilla tuotaville on oma kaista. Olin varautunut odotukseen kirjan kanssa. Puolenyön tietämillä kyllästyin kirjaan. Porukka oli jo harventunut huomattavasti, koska maahanmuuttajaperheet tulevat aina puoli sukua mukanaan, jos lapsi on kipeä. Kului vielä puoli tuntia, sitten vuoroni tuli. Lääkäri oli tarmokas mies, joka tietysti yritti löytää verenpurkauman sisältä jalkapöydän luita, ja minä uikutin armoa. Röntgeniin sitten. Siellä ei ollut jonoa, joten olimme puolessa tunnissa taas odotusaulassa. Lääkäri totesi kuvista, ettei luita onneksi ollut murtunut. (Eläköön D-vitamiini! Kuuden viikon kipsisaapas tästä vielä olisi puuttunutkin.) Sain hoito-ohjeet, ja hoitaja toi uuden kylmähauteen. Olimme kotona 02:20. Saman tien säätelimme kellot, ja nukuimme kahdeksaan talviaikaa. Esikoinen ja lapset haettiin aikanaan asemalta suoraan ruokapöytään. Vietimme rattoisan iltapäivän yhdessä ja kakkua syötiin jälkkäriksi.

Tänään Timo tuli energisenä, touhusi neljä tuntia, imuroi roskat ja pakkasi kamat autoon keskeneräiset hommat tehtyään. Istuimme viimein luvatuille kakkukahveille. Todettiin, että kiukaan säätöasia oli kesken, ja yksi suihkuliitäntä tihkui, mutta ne eivät ole Timon reviiriä. Olimme tyytyväisiä hänen työnsä tulokseen ja kerroimme sen. Timo sanoi lähtiessään, että tänne on ollut mukava tulla töihin. – Iltapäivällä sähkäri soitti, kuten oli luvannut. Kuultiin, että kiuasfirma lähettää postissa uuden säätimen ja sitten palataan asiaan. Putkimiehestä ei kuulunut pihaustakaan. Sen perään pitää soittaa vielä huomenna. – Aloimme järjestellä tavaroita kaappeihin. Pyykkikasan selvittelyä riittää koko viikoksi. Elämä palailee normaaliin uomaansa. Tsadaa ja fanfaarit!

 

 

  • Oi, voi, voi, jännitystä täällä lukijallakin ihan loppuun asti. Ihan sydäntä kylmäsi, miten tässä vielä voi käydä. Mutta syvä huokaus, onnellinen loppu kuitenkin.

    Kommentin jätti tuula-mummo · tiistai10pm 31. lokakuu31pm @ 18:58

  • Tuula, olipa omakin fiilis vähän siinä, että tämäkin vielä. Jalka on ihan kamalan sinisenmustankirjava, mutta turvotus on jo laskussa ja viime yönä nukuin hyvin kuusi tuntia. Ei ole sellaista kenkää, johon jalka sopisi – taitaa jäädä huomiset kuoroharkat väliin. Putkimies tulee kuulemma huomisaamuna katsomaan tiivisteet. Saunomislupaa vielä ootellaan…

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistai10pm 31. lokakuu31pm @ 19:36

  • Tsadaa ja fanfaarit! Sauna tulee maistumaan makealta tämän kaiken jälkeen! Ja hienosta kirjalistastasi löytyy taas ideoita kirjastokäynnille.

    Kommentin jätti Annikki · perjantai11pm 3. marraskuu30pm @ 16:21

  • Onnittelut pitkän remonttiajan päättymisestä. Nyt vain nauttimaan saunailloista marraskuun pimeinä iltoina. Kiva, kun viitsit laittaa hyvät kuvailut kirjoista 😊

    Kommentin jätti pirkko · perjantai11pm 3. marraskuu30pm @ 18:01

  • Annikki, Pirkko,

    Tulee mieleen äitimuorin sanat: ”a, kaik’ loppuu aikanaa, ku vaa jaksaa vuottaa” (odottaa)

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantai11am 4. marraskuu30am @ 11:27