Maassamme kaikkiaan 61:llä rekisteröidyllä uskonnollisella yhteisöllä on avioliittoon vihkimisoikeus. Suomen evankelisluterilaisen kirkon avioliittokäsitys perustuu raamattuun. Siksi kirkon avioliittokäsitys on joutunut ristiriitaan yhteiskunnan säätämän sukupuolineutraalin avioliittolain kanssa. Koska ev.lut.kirkolla on uskontokunnista enemmistöasema Suomessa (yli neljä miljoonaa jäsentä), sen suhtautuminen avioliittolain muutokseen koskettaa useimpia suomalaisia. Muut kirkot ja fundamentalistiset kristilliset yhteisöt pitävät yksiselitteisesti kiinni perinteisestä, raamatun määrittelemästä avioliittokäsityksestä.

Kirkon luopuminen vihkimisoikeudesta ei ole käypä ratkaisu, kiertämällä yksi ongelma luotaisiin toinen. Kirkon päättäjissä lienee enemmistö perinteistä avioliittokäsitystä kunnioittavia jäseniä. Koko jäsenkunnan asennetta en uskalla arvailla. Vähintäänkin lainkuuliaisena kansalaisena mietityttää, että kriisiytyvä tilanne pitäisi viisaasti ratkaista. Yksittäisten pappien henkilökohtaisesti ratkaistavaksi ei voi jättää ketä kirkossa vihitään avioliittoon.

Papisto, jolla ev.lut.kirkossa vihkimisoikeus käytännössä on, jakautuu omantuntonsa kanssa kamppaileviin, muutosmyönteisiin ja muutoskielteisiin. Piispat ja papit eivät ole koko kirkko, vaikka ovatkin vastuussa kirkon pysymisestä tunnustuksensa mukaisella tiellä. Kirkko on kirkkolain alainen, edustuksellinen, hierarkinen yhteisö, jonka opilliset tulkinnat ja käytäntöjen muuttaminen ovat kirkolliskokouksen päätäntävallassa. Päätösvaltaa hallinnoivat elimet eivät ole kuitenkaan jäsenten demokraattisesti valitsemia, joten piispainkokous, kirkkohallitus ja papisto sekä herätysliiketaustaiset tai muut aktiiviset intressiryhmät pitävät tosiasiallisesti valtaa hallussaan.

Raamatusta nouseva avioliittokäsitys on muutettavissa yhtä vähän tai paljon kuin pappeuskäsitys tai monen aikasidonnaisen eettisen ohjeen tulkinta. Pohjimmiltaan kaikki lähtee raamattukäsityksestä. Onko vuosituhansien takainen säädöstö käyttökelpoinen sellaisenaan tässä ajassa, jota nyt elämme? Onko Jumalan luomistyön jatkajaksi määrätyn ihmiskunnan tehtävä myös uudelleentulkita alkuperäistä säädöstöä suhteessa kunkin aikakauden yhteiskunnalliseen kehitykseen? Toisaalta, kirkko ei ole tuuliviiri, joka muuttaa säädöksiään aina sen mukaan, mistä yhteiskunnassa milloinkin tuulee – toisaalta, isotkin laivat kääntyvät, luovivat ja muuttavat reittiä tarvittaessa, mutta eivät matkustajien huutoäänestyksen perusteella.

P.S. Minulla ei ole viisautta eikä vaikutusvaltaa siihen, mitä kirkon pitäisi tehdä. Tunnustuksellisena kristittynä ja kirkon jäsenenä voin hyväksyä lainmuutoksen sekä samansukupuoliset liitot. Ymmärrän, että niille joita asia koskee, kirkon suhtautumisella ja käytännöillä voi olla vahvojakin tunnemerkityksiä. Tämänkään ei silti pitäisi erottaa kristittyjä toisistaan, eikä raamattua saisi käyttää lyömäaseena ketään vastaan. 

 

  • Aika muuttuu ja ihmisten on muututtava sen mukana halusimmepa tai emme. En jaksa ymmärtää miksi kirkot ja maallinen valta taistelevat tutkainta vastaan. Onhan nimittäin täysin selvää että sukupuolineutraali avioliitto, eutanasia yms. inhimilliset peruskysymykset tulevat muuttumaan ajan myötä kuten kävi naispappeudellekin.
    Eikö tuon saman energian ja uhon voisi käyttää ymmärrystä ja tukea tarvitsevien lähimmäistemme hyväksi eikä heitä vastaan.

    Kommentin jätti erakko · tiistai10pm 10. lokakuu31pm @ 17:17

  • Ymmärrän kirkon vaikeuden muuttaa satojen ja tuhansien vuosien käsitystä avioliitosta. Jos muutos tehtäisiin heti maallisten lakien muuttuessa, kirkko tunnustaisi samalla kunnioittavansa enemmän maallista esivaltaa kuin Jumalaa, joka on tunnustuksen mukaan ilmaissut tahtonsa raamatussa. Toisekseen, jos kirkko luopuisi perinteisestä raamatun tulkinnasta, se hajottaisi kirkon. Osa jäsenistä eroaisi ja muodostaisi oman yhteisönsä. Näin on jo käynyt, naispappeuden hyväksymisen jälkeen.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistai10pm 10. lokakuu31pm @ 22:54

  • Mihin tänä maallistuneena aikana sinänsä lohdullista mutta todella pelottavaa kirkon tuhatvuotista tunnustuksellisuutta enää tarvitaan. Niitäkö vielä tänään muutamaa kirkon penkkirivillistä mummoa sekä paria mukaan pakotettua pappaa ja ehkä kourallista nuorempaa seurakuntaväkeä varten.
    Minusta yhteiskunnan ja kirkonkin koetun mukainen muutos on surullinen tosiasia. Mutta miksi silti on kipuillen odotettava vielä muutama kymmenen vuotta kirkon vääjäämätöntä hajoamista. Senkin ajan voisi palvella niitä lähimmäisiä joilla palvelun tarvetta oikeasti on.

    Kommentin jätti erakko · keskiviikko10pm 11. lokakuu31pm @ 13:56

  • Erakko, kyllä sinun tavallasi voi myös ajatella.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikko10pm 11. lokakuu31pm @ 21:40