Toivon tuolla puolen, The Other Side of Hope, on palkittu viikko sitten San Sebastianissa Vuoden parhaana elokuvana, kaikista maailman tänä vuonna valmistuneista elokuvista. Yli viisisataa kriitikkoa ympäri maailman osallistui äänestykseen. – Niin, Aki teki sen taas, The Elokuvan, satamakaupunkitrilogian kakkososan. Elokuva kertoo syyrialaisen turvapaikanhakijan tarinan tavalla, joka tulee näyttäneeksi suomalaisen byrokratian ja rasismin karuimmillaan, mutta samalla myös tavallisten, elämässään rämpivien ihmisten mutkattoman inhimillisyyden ja auttamishalun.

Leffakerhossa oli haastateltavana Kaurismäen elokuvien pitkäaikainen tuotantosihteeri. Hän kertoi yksityiskohtia elokuvan tekoprosessista sekä valotti yleisemminkin A.K:n tapaa tehdä elokuvaa pääosin suorilla otoksilla, tarkan käsikirjoituksen mukaan. Kaurismäen tyylin tunnusomaisia piirteitä, jotka katsojat tietysti ovat vuosikymmenten aikana jo havainneet, ovat viehtymys tiettyyn karuuteen, 70-lukulaiseen väri- ja tavaramaailmaan, tietynlaiseen musiikkiin, luottonäyttelijäkaartin eleettömyydellään vaikuttaviin roolisuorituksiin ja omintakeiseen huumoriin. Suomessa uusin elokuva on saanut osittain nuivaa kritiikkiä (jos ei ymmärrä, ei ymmärrä), mutta maailmalla Kaurismäki on todella arvostettu. Lukuisat palkinnot kertovat sen vastaansanomattomasti.  – Niukka ilmaisu on tehokasta, A.K. ei turhaan pilkkuja viilaa, ja se toimii.

  1. Muuten, viime viikolla esittelemäni dokumenttileffa Fuoco ammare tulee tänään tv-ykköseltä 21:30.

 

  • Katsoin dokumentin, vaikuttava, ahdistava. Eikö asioita voisi kansainvälisin voimin järjestää toisin, auttaa ilman kauheata merimatkaa? Oliko se pojan hengenahdistus siis ahdistusta näistä ihmisvirroista, joista hänen ei osoitettu olevan tietoinen?

    Kommentin jätti Annikki · tiistai10pm 10. lokakuu31pm @ 20:57

  • Annikki, kyllä sitä varmasti taholla jos toisella pohditaankin koko ajan. Eurooppaan ei voi järjestää vapaata kuljetusta kaikille halukkaille, sen ymmärrämme. Eivät kaikki EU-maat ole halukkaita eivätkä kykene ottamaan hoidettavaksi valtavia pakolaismääriä, kotouttamaan, kouluttamaan, työllistämään ja hoitamaan sosiaaliturvan. Jossain mielessä pakolaiset ovat yhtälailla liian täydessä laivassa maihin päästyäänkin. Järkyttävä valinta niiltä, jotka lähtevät silti, vaikka tietävät, miten voi käydä.
    Tuli mieleen minullekin, että tavallaan poika, joka yritti elää omaa pojan elämäänsä kaiken keskellä, oirehti kestämätöntä tilannetta. Koko EU:a ahdistaa ja se potee ’laiskaa silmää’, joka ei halua nähdä mitä tapahtuu.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikko10am 11. lokakuu31am @ 08:34