Sisko ajaa Audilla pihaan. Sataa taivaan täydeltä. Syöksyn kotiovelta autoon. Kassissa ei paljon muuta ole kuin hammasharja, oma tyyny ja yöpaita. Kello on yksi, kun lähdemme kotikadulta kohti kolmostietä.

Yöpaikaksi oli varattu eri syistä Urkin Piilopirtti, pikkuruinen hotelli Hämeessä keskellä ei mitään. Nimensä mukaisesti sen löytäminen oli lievästi sanoen haasteellista, vaikka käytössä oli kahden kännykän uudemmat karttaversiot ja vanha navi. Lopulta seisoimme sateessa hotellin ovella ja tavasimme lappua: Soita numeroon … jos emme ole paikalla. – Tovin odoteltuamme pääsimme majoittumaan pikkuruiseen huoneeseen, ja myöhemmin söimme viiden muun vieraan seurassa illalliseksi lampaasta haudutettua rosvopaistia jumalaisen kastikkeen, uunissa makoiseksi haudutettujen kasvisten ja vuosikertaviinin kera. Kuulimme myös paikan tarinan. Sisällä sekä ulkona oli taidetta, jota kävimme tutkimassa lähemmin aterian jälkeen ja sateen lakattua. Sisustustekstiileissä oli käytetty koristeaiheena paikallisesta järvestä löytynyttä harvinaista raakkua, jokisimpukkaa.

Aamu valkenee yllättäen aurinkoisena ja matkamme jatkuu kohti Ikaalisten kirkkoa, tämänkertaisen kesäjuhlakohteen paikkaa. Joitakin kymmeniä henkilöautoja oli kirkon parkkipaikalla ja pari bussia on tuonut juhlaväkeä kauempaa. Hengen uudistus kirkossamme -nimellä rekisteröitynyt jumalanlasten joukko on kokoontunut ylistämään, rukoilemaan ja hakemaan hengen ravintoa samanmielisten tapaamisesta. Me kaksi olemme täällä havainnoimassa mistä on kysymys.

Kirkossa lauletaan jo, kun etsiydymme penkin päähän, josta näkee screenille heijastetut ylistyslaulujen sanat. Kitara soi kaiuttimista, rytmiä täydentää piano, Sakari laulaa. Laulut kuulostavat tutuilta, taitavat olla osittain Viisikielisestä, laulukirjasta, johon tutustuimme toissa kesänä Kansanlähetyksen Kesäpäivillä. Osa väestä huojuu kädet ylhäällä. Ristikäytävillä tanssii kaunein liikkein kaksi nuorta naista, toinen hulmuttaa värikästä silkkiä. Nuoria aikuisia on tässä seurakunnassa huomattavasti enemmän kuin kirkossa yleensä, mutta keski-ikäisiä ja vanhempiakin on yllättävän runsaasti. Lapsia ei näy, joitakin vauvoja lukuunottamatta. – Ajattelen, että täällä siis ovat ne kolmekymppiset, joita ei kirkoissa näy. Vanhempi väki ehkä on hakemassa hengenelämästään kadonnutta sykettä ylistyksestä.

Rohkea rukous –teemalla kulkevaa tilannetta juontaa kotimaahan palannut nuori nainen, joka kertoo Austinin Gateway-kirkosta, kotiseurakunnastaan Texasissa. Laulusessio kestää tunnin, sen keskeyttävät vain lyhyet rukoukset: Tule, Pyhä Henki, uudista meidät… Esitellään Turkuun joulukuuksi suunniteltua Kristus-päivää, johon innostetaan ihmisiä kaikkialta Suomesta tulemaan mukaan. Kuullaan myös lyhyt tervehdyspuheenvuoro helluntaiseurakuntalaiselta ja vapaakirkon edustajalta. Rukouksessa ihmiset siunaavat toisiaan kädet hartioilla. Aurinko paistaa kirkon ikkunoista, kolme rukoilijaa on valoympyrässä. Lasimaalauksen enkelin siivet väreilevät valossa.

Lounaspöytään kanssamme osuu hattulalainen pariskunta. Rouva kertoo toimivansa seurakunnassaan katekeettana ja olevansa kesäjuhlilla neljättä kertaa. Vakaan sorttinen miehensä ilmaisee olevansa ensimmäisen kerran, uteliaisuuttaan. (- Niinpä mekin.)

Rohkea elämä -teemaan johdattelee liikkeen toiminnanjohtaja Panu Pitkänen. Aluksi taas ylistetään laulaen ja rukoillen. Kirjoitan muistiin puheenvuoron pääkohdat. ”Rohkea elämä on oman tehtävän löytämisessä ja ydinsanomassa pysymisessä. Keskiössä on Jeesus Kristus. Monia nimiä tulee, mutta niissä ei ole pelastusta. Rohkeus ei löydy meistä ihmisistä vaan Kristuksesta. Pyhän Hengen voima ei ole sooloilua, Pyhä Henki ja maalaisjärki ovat hyviä ystäviä. Keskinäisen yhteyden vaaliminen, yhdessä rukoileminen on se juttu, emme juokse yhden ’naaman’ perässä. Tullaan yhteen, jaetaan lahjamme ja Pyhä Henki puhaltaa niihin elämän.” – Panu puhuu ’uuden sukupolven seurakuntayhteisöstä’, pienten ryhmien verkostoista.

Kesäjuhlaväki jakaantuu iltapäivällä kahdeksaan ’kanavaan’, joilla on omat teemansa. Osumme sellaiseen, jossa puhutaan armolahjoista. Osallistujille jaetaan lista, jossa on lueteltu raamatusta poimitut 33 armolahjaa. Kerrotaan, että ne kuuluvat käyttöön ja mitä tahansa niistä voi itselleen pyytää. Helluntaisaarnaajan oloinen vanha mies mainitsee erityisesti kielillä puhumisen sellaisena armolahjana, jolla rukoilija rakentaa itseään ja jota kannattaa siksi tavoitella. Kanavaan osallistujia kehotetaan sitten muodostamaan 3-5 hengen pikku ryhmiä ja rukoilemaan yhdessä toinen toiselle kielillä puhumisen armolahjaa. – Siinä kohdassa katsahdamme toisiimme: – eiköhän tämä nyt ollut tässä.

Auton nokka käännetään kohti kotia. Kolmen tunnin matkalla ehditään purkaa vaikutelmat ja puhua asiat auki sekä sulkea. Paljon hyvää ja raikasta hengellistä antia saimme päivän kuluessa. Ei sitä armolahjaopetuksen floppi pilannut.

Kotona katsoin armolahjalistaa. Joku raamatussa mainituista lahjoista on jokaisella kristityllä, mutta Jumalan armosta ja tahtonsa mukaan. Ei omaksi rakennukseksi, vaan seurakunnan ja lähimmäisten palvelemiseksi.