Runot

Harry Salmenniemi    Kivirivi   Otava 2013;  Pimeän lehdet  Otava 2015

Otava on satsannut runoilijan kirjoihin tyylikkään uniikilla ulkoasulla, onhan Salmenniemi jo ansioitunut lajissaan. Kivirivi on yhtäpötköistä tajunnanvirtaa, joka aina on lukijalle haaste. Näennäisesti toisiinsa liittymättömistä lauseista on työläs saada runoelämystä. Kehitin uuden tavan lukea: soljua sanojen virrassa höyhenen tavoin yrittämättä tavoittaa merkityksiä. Sillä tavoin havaitsin kirjoittajan kielen rikkauden ja lauseiden voimakkaat kuviot.  Pimeän lehdet avautui helpommin, tajunnanvirtaa oli pätkitty sopivan kokoisiin annoksiin. Lyhyemmät kokonaisuudet säilyttivät runoryhtinsä ja avasivat hienoja näkymiä sisältöön.

”Kipu lakkaa, mutta siru jää ihon alle. / Muistan että muistan, unohdan että unohdan. / Kolmekymmentävuotiaan toiveet, mitättömiä / kaksikymmentävuotiaan haaveisiin nähden. / Kaikkialla palava, arvaamaton avara, Askelet / tulevat lähemmäs, kohdalle, mutta kukaan ei / saavu niiden mukana.”                  (Kivirivi)

*

Olli-Pekka Tennilä    Ontto Harmaa    Poesia 2016

Omintakeinen runoilija on julkaissut kolmannen runoteoksensa, jossa maailma avaruutta myöten näyttäytyy kubistisena sanaleikkinä. 2013 esikoisteoksestaan Runeberg-palkinnon saanut runontekijä jatkaa sanaleikittelyään.  – Muistan ilahtuneeni kovasti uudesta runotaivaan tähdestä Yksinkeltainen on kaksinkeltaista -teoksen ilmestyttyä. Tämänkertainen kokoelma ei aiheuta samanlaisia väristyksiä. Sanaleikkeihin juuttunut runotyyppi alkaa vaikuttaa jo kliseeltä ja tympäistä. Onttoa ja harmaata.

*

Esikoisteos

Tuuli Salminen                          Surulintu          LIKE 2017

Salminen (s. -65) on uusi nimi kotimaan kirjallisella estradilla. Surulintu on rakennettu ihmissuhdekolmioon kirjailija Jaakob, vaimonsa Ellen ja Jaakobin sisar Rhea – ja tyylittelee vuoroin kunkin ajatus- ja kokemusmaailmassa. Kolmioon liittyy myöhemmin Rhean tytär Miriam, jonka läheinen suhde enoonsa nostaa Ellenin mielessä esiin kysymyksiä. Tarina suljetaan huolella ja kysymykset saavat vastauksensa.  – Ilahduttavan valmis esikoisteos, jota lukee mielellään. Tekstissä on kauneutta, joka keventää hivenen raskaahkoa ilmaisua.

*

Pokkarit

Linda Olsson    Kun mustarastas laulaa   suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi  Gummerus 2014

Olssonin tarinassa samaan taloon on osunut asumaan kolme yksinäistä ja omalaatuista ihmistä, jotka sattuman välityksellä tulevat tietoisiksi toisistaan ja hitaasti tutustuvat. Romaani on elämän eri mahdollisuuksien ja niihin liittyvien valintojen vahva kuvaus.  – Olen varsin viehättynyt Linda Olssonin tyylistä kuvata henkilöitään, kehitellä tarinaa ja jättää sen päätös avoimeksi.

*

Anthony Doerr    Davidin uni     suom. Hanna Tarkka    WSOY Bon 2016 (2004)

Doerr sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2015 romaanistaan Kaikki se valo jota emme näe. Davidin uni on Doerrin esikoisteos vuodelta 2004 ja saanut nyt suomennoksen palkitun kirjan menestyksen siivellä. Romaani on sääilmiöiden ja hyönteisten tutkijan, tohtorismiehen Davidin tarina. Mies näkee enneunia ja rakastuu päätä pahkaa toisen miehen vaimoon, joka karkaa valmiista elämästään Davidin mukaan. He saavat tyttären, jonka kuolemaa enteilevä uni saa Davidin pakenemaan suin päin kotoa, kun uni alkaa käydä toteen. Monet kohtalon käänteet koettuaan ja vaimonsa kuolemasta kuultuaan mies palaa lapsuutensa kotiseudulle Alaskaan ja ryhtyy etsimään tytärtään.  – Tarina on outo ja monipolvinen, mutta niin hienosti kirjoitettu, että pitää imussaan loppuun asti.

*

Maeve Binchy Punaisen höyhenen keittiö  suom. Liisa Honkasaari  WSOY Bon 2001 (2000)

Oh, ei kesää ilman pokkareita eikä Maeve Binchyn romaania! Tätä en vielä ollut lukenut ja kun huomasin kirjakaupan pokkarihyllyssä uuden painoksen tästä, se oli ilmiselvä valinta tähän kesään. Kirjassa on sivuja peräti 758, joten viikon sain tarinan parissa mukavasti sujumaan. Ystävykset Cathy ja Tom toteuttavat pitkäaikaisen unelmansa, perustavat pitopalvelun. Kummankin elämänkumppanilla on puolestaan omat unelmansa ja näiden yhteensovittaminen kipunoi. Binchy kuljettaa tarinaa paljolti repliikkien kautta, joka keventää suuren sivumäärän painoa, ja tekee kerronnasta mukavan huokoista.  – Kivaa kesälukemista vallankin irlantilaisesta elämänmenosta tykkäävälle.

*

Tove Jansson  Vaarallinen juhannus     suom. Laila Järvinen  (1954)

WSOY on julkaissut Tove 100 -sarjan muumilaakson tarinoita alkuperäiskuvituksin sekä kovakantisena että pokkareina. Koska alkuperäiset painokset ovat meiltä lähteneet aikuistuneiden poikien mukaan, päätin kerätä tarinoita pokkareina ja lukea kaikki jälleen kerran.  – Muumitarinat ovat iättömiä ja ehdottoman uniikkeja, tämäkään viime vuosisadan puolivälissä julkaistu, ei ole kadottanut mitään viehätyksestään, pikemminkin päin vastoin.   

”Keskellä lattiaa oli yksinäinen ovi. Homssu meni järjestyksen vuoksi siitä ja huomasi kummakseen, että ovi oli paperia ja että sen taustapuolelle oli maalattu kaakeliuuni. Sitten hän kapusi ylös portaita, jotka loppuivat ilmaan.  – Joku pilailee minun kanssani, Homssu ajatteli. Mutta minusta tämä ei ole kivaa. Oven täytyy viedä jonnekin ja portaiden jonnekin. Miten tässä elämässä kävisi, jos joku miska äkkiä alkaisi käyttäytyä niin kuin mymmeli tai joku homssu niin kuin hemuli?”

***