Kesäteatteri on vastustamaton ilmiö Suomen kesässä. Näytelmätyyppiä on moneen makuun, on hulvatonta kohellusta ja muinaisromantiikkaa aittain ovilla, on hersyvää maalaiselämää kylän ukkoineen ja akkoineen. Paikalliset luonnonlahjakkuudet panevat parastaan, ja tulos saattaa olla omalla tavallaan nautittavakin. Löytyy myös tasokasta, vakavasti otettavaa ammattiosaamista ja hyvin tehtyä draamaa. Aika usein sellaista on löytynyt Pyynikiltä, jossa ulkoiset puitteetkin on viritetty huippuunsa.

Niskavuoren nuori emäntä oli alkuperäisestä käsikirjoituksesta onnistuneesti modernisoitu ja musikaaliksi sovitettuna varsin viihdyttävä draama. Kahden ja puolen tunnin esitys jätti täyteläisen, tunteita liikutelleen olon. Musiikki oli täysipainoista ja ohjaus toimi (Miika Muranen). Pääosaa, Niskavuoren Loviisaa, näytteli Maria Pere Seinäjoen kaupunginteatterista. Hän oli suorastaan loistava vaativassa osassa, jossa nuoresta ja rakastuneesta miniästä kehkeytyy paikkansa ottava tahtonainen ja kohtalonsa ylväästi kantava talon emäntä. Myös teatterikorkeakoulussa opiskeleva Olli Riipinen Niskavuoren Anttina jäi mieleen upeasti henkilönsä sisäistäneenä ja liikunnallisesti lahjakkaana roolisuorituksena. Mikko Nousiaisen Niskavuoren Juhani jäi jotenkin vaisuksi tässä ensemblessa. Upeat laulu- ja tanssinumerot antoivat sypäkästi ryhtiä ja väriä kokonaisuuteen. Pidin siitä, että draamassa ei yleisöltä heruteltu nauruja ja aplodeita, mutta yksittäisissä roolisuorituksissa (Sari Havas Juse-muorina) vilahti huumoria mainiosti kutitelleita hetkiä. Oikeat muusikot olivat soittamassa ja tanssinumerot olivat näyttäviä. Pieni miinus: ryhmälaulujen äänentoisto oli sen verran yläkanttiin säädetty, että korvat soivat vieläkin. Iäkkäänpuoleinen yleisö ei sentään ihan kuuroja liene ollut tullessaan.