Ajelimme kotiin illansuussa. Säätä mahtui muutaman sadan kilometrin matkalle; harsopilvenkevyitä lumituprahduksia, keväänsinisen peittävää vanutäkkiä, auringon säteiden ja metsän varjojen leikkiä tiellä. Ja parasta kaikesta, kymmenittäin lintujen hulmuavia auroja taivaan sinessä matkalla pohjoiseen. Ah, kevät!
Ah, kevät! Niin se on! Kiitollisuus valtaa mielen, että saa kokea jälleen kevään. Ja viedä, vaikkakin loppukeväästä, pikkupakkasen kestäviä kukkia kuolleiden läheisten haudoille. Kutsua muistoissa mukaan kevääseen.
Kommentin jätti pirkko · maanantaina 17. huhtikuuta @ 17:54
Olette ehkä olleet kesämaillanne, arvaan. Sen maiseman tuttuudesta tulee teille ihan oma sykähdyttävä kevätfiilis.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 22. huhtikuuta @ 14:17