koivu, talven morsian / valkeassa hunnussaan viileä, kaunis / kimaltaakin, jos valo / talvimorsiamet aavistavat / onni on hetkellistä / kimallushetket haihtuvat kohta tuuleen
koivu, kevään morsian / utuisen vihreässään niin heleä, nuori / kevätmorsian jo tietää / onni on hetkellistä / heleyshetket vaihtuvat / syvänvihreän painavaan viittaan
koivu, syksyn morsian / lepattavin lehdin / syysmorsian antautuu tuuleen / riisuttunakin riipaisevan kaunis / läpikuultavassa valossa / paljaat oksat kurottuvat taivasta kohti
Koivu on aina kaunis! En voisi ajatella, ettei ympärilläni olisi koivuja. Niistä huomaa nopeasti vuoden ajan vaihtumisen ja elämän kierron.
Kommentin jätti Sari · sunnuntaina 12. helmikuuta @ 14:31
Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!” kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”
Hyvää Ystävänpäivää
Kommentin jätti vilukissi · maanantaina 13. helmikuuta @ 11:45
Koivu/morsian voimaantuu ja vahvistuu kokemaan ja selviytymään. Taakoista, tuulista, tuiskuista, kylmyydestä. Ja vastaanottamaan lämmön.
Kommentin jätti pirkko · maanantaina 13. helmikuuta @ 18:47