Haimme viisivuotiaan pojantyttären päiväkodista. Auton takapenkiltä hän yllättää meidät ilmoittamalla: Minä haluan tehdä vauvan sitten isona. – Jahas, teillä taisi olla Viskari-päivä tänään, sanoi Mum. – Joo, oli. – Mitä tulee vauvaan, se on ihana ajatus, mutta vauvan hankkiminen voi olla aika monimutkaista, siihen tarvitaan poikaa. – Asia jäi sitten kypsymään, koskapa seuraavaksi Muru ehdotti tuttuun tapaan: Lauletaan, Mummeli.
Iltaruualla Rip kysyi Mummelilta miten kännyköitä tehdään. – Sun pitää kysyä sitä Vaarilta, se tietää paremmin, Mum väisti hankalan kysymyksen. Tiesin, että vaarin vastaus on niin perusteellinen, että Rip tuskin jaksaa kuunnella sitä loppuun asti. Vaari selostaa kuorista ja komponenteista ja virtapiireistä ja ties mistä, ja Rip miettii jo ihan muuta. – Mikä on komponentti, Muru kysyy. Vaari selostaa. – Mikä on virtapiiri? Siihenkö se sähkö tulee? – Entäs akku, jota ladataan, Muru tietää ja lisää: – Minä haluan puhelimen synttärilahjaksi. – Tämä tyttö tietää mitä tahtoo.
Musisointien jälkeen Muru esittelee Mummelille kirjoittamansa tarinan kahdesta pantterista. Hän täydentää yhden kopioista Mummelille ja Vaarille ’kirjailian’ omakätisin piirroksin ja omistuskirjoituksin. Olemme tosi otettuja tästä huomionosoituksesta.
Huom. Viskari = viisivuotiaiden eskari.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 9. helmikuuta @ 14:02
isovanhempien ja lasten suhde on ihan erityinen. eräs ystäväni väitti, että koko suomi pysähtyisi, jos mummoja ja vaareja ei olisi. vastineeksi lastenlasten kiintymys ja luottamus on niin rajatonta, että se riisuu aseista. se on sitä, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi. joku sanoi telkkarissa että mummous on monikerroksinen huolenpido jatkumo, ja että maailman nopein ranneliikehän on se, kun isoäiti vilauttaa kännykästä lapsenlapsen valokuvan.
Kommentin jätti meri · perjantaina 10. helmikuuta @ 22:03
Saara Kinnunen, joka on kirjoittanut kirjoja monesta perheeseen liittyvästä asiasta, sanoo, että ylisukupolviset suhteet ovat hiljaisen tiedon ja kulttuurisen jatkumon kehto. Viimeksi kuulemassani esitelmässä hän painotti myös välisukupolven huomioimista. Heidän on jaksettava pitää maailma pyörimässä sillä välin kun vanhikset ja lapsenlapset hellivät toisiaan.
Olen alkanut kysyä pojaltamme miten hänellä menee. Ei hän tietenkään kaikkea kerro, mutta osaanhan lukea huokaukset ja harvat sanatkin.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 11. helmikuuta @ 10:48