Tyyppi on kiinnostava. Oli ritarikasvatuksen saanut sivistynyt mies, joka tuli perustaneeksi jesuiittaveljestön. Porukalla oli korkea moraali, ylevät periaatteet ja jalot pyrkimykset. Intohimoisina katolisina he kokivat myös tehtäväkseen taistella kirkollista eripuraa kylväviä protestantteja vastaan ja tulivat siinä tarkoituksessa käyttäneeksi koviakin keinoja. Kidutusta on esiintynyt eri tarkoituksissa maailman sivu, mutta inkvisitio pantiin jesuiittojen nimiin.
Jesuiittojen tarina ei päättynyt 1700-luvulle, jolloin järjestön toiminta kiellettiin. Järjestö nousi 1800-luvulla kuin Feniks-lintu tuhasta. Tänä päivänä jesuiittojen sääntökunta on yksi katolisen kirkon vahvimmista ja vaikutusvaltaisimmista, sillä filosofinen ja teologinen sivistys on jesuiittakasvatuksen oleellinen osa. Olen kohdannut yhden aidon jesuiitan Suomessa. Hyvä tyyppi.
Luterilainen kirkko Suomessa on ominut jesuiittakasvatuksesta hengelliset harjoitukset, jotka on otettu käyttöön hiljaisuuden retriiteissä. Mitä harjoitellaan, siitä on otettava itse selvää.
Olen oppinut, että jesuiittojen ylläpitämiä yliopistoja pidetään suuressa arvossa maailmalla.Minäkin tunnen hiljaisuuden liikkeen ihmisiä, jotka ovat kokeneet juuri nämä harjoitukset tärkeinä omalla polullaan.
Omiin ennakkoluuloihini vaikutti aikoinaan Välskärin kertomusten jesuiitta. Niistä on ollut vaikea päästä irti…
Kommentin jätti mm · keskiviikkona 2. lokakuuta @ 12:19
Olen aika pitkään ollut meneilläni ignatiaaniseen retriittiin juuri siksi, että voisin kokeilla niitä harjoituksia. Vielä ei ole osunut sopivaa aikaa ja paikkaa. Ei niitä usein näytä olevankaan.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 2. lokakuuta @ 14:50