ikkunan takana tihenevä lumihämärä

valotonta lyhtyä tuuli huojuttaa

kuin uneton karhu talvipesässään

istun

ja mietin elämääni

 

lumiset kummut kinostuvat pehmein kaarin

koivu haroo hiuksiaan

minä ajatuksiani

 

(helmikuu, -12)

 

 

sylissä

 

mummo seisoo lämpimässä suihkussa

pieni pojantytär sylissä

tulivat saunan löylyistä äsken

 

olen unohtanut, mummo hämmästyy

mikä tunteiden valtakunta

on lapsen iho rintoja vasten

 

(heinäkuu, -12)

 

 

ensi lumen sanotaan aina

yllättävän

päivän sää on jatkumossa jossa

huomisen ennuste ei siirry tiedoksi

ennen kuin se on

tänään

 

aamulla heräsin

outoon tunteeseen

silmät kiinni sängyssäni mietin mikä

on toisin kuin eilen

 

valo!

valo huoneessa on erilainen

nostin kaihtimen

ja se yllätti taas

elämäni kuudeskymmeneskuudes ensi lumi

 

(lokakuu, -12)

 

  • Ihania, lämpimiä tunnelmia!

    Kommentin jätti Simpukka · sunnuntaina 4. marraskuuta @ 15:34

  • Upeita runoja! Varsinkin tuo mummon saunaruno kolahti minuun…..niin pian unohtaa sen miten ihanalta se pieni lapsi siinä rinnoilla tuntuukaan.

    Kommentin jätti Sari · maanantaina 5. marraskuuta @ 08:40

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.