Leidit H C Bergin valoteoksessa

Helsingin Lönnrothinkadulle vuosi sitten muuttaneen gallerian näyttelyt ovat tunnetusti huippuluokkaa. Paikka on vakuutusyhtiö Suomen upeassa funkistalossa, joka jo sinänsä on nähtävyys ulkoa sekä sisältä. Galery Forsblom on talon alakerrassa, sisäänkäynti Yrjönkadun puolelta. Ensi käynnillämme huhtikuussa saimme kuulla talon historiasta. Tällä kertaa nähtiin uhkeita H C Bergin valo- ja tilateoksia sekä Oiva Toikan uusia, värikkäitä lasitöitä. Valokuvataiteilija Chen Jiagangin neljä kookasta maisemaa ihmisineen edellisestä upeasta näyttelystä on vielä sivuhuoneessa esillä.

Fillareita tuunataan Ruttopuistossa

Vaeltelimme myös viereisessä Vanhassa kirkkopuistossa, jota myös Ruttopuistoksi kutsutaan, silmäilemässä ikivanhoja hautakiviä. Poikkesimme Vanhassa kirkossakin, joka sattuu olemaan Leidi T:n rippi- ja vihkikirkko. Kauniin alttaritaulun aihe on Jeesus siunaa lapsia, muuten kirkko on yksinkertainen ja vähän karu luterilaiseen tapaan. Pienikokoinen saarnatuoli on alun perin Senaatintorin paikalla sijainneesta pikkuisesta Ulrika Eleonoran kirkosta tuotu, esite kertoo. Ulkona puiston nurkalla tuunattiin polkupyöriä spraymaalilla uuteen kuosiin ja penkeillä istui lukevia, keskustelevia ja auringosta nauttivia kaupunkilaisia, kuten mekin tovin.  

Leidikvartetin ystävyys alkoi viisi vuotta sitten Ikäihmisten yliopiston kurssilla. Tapaamisten kokoonpano on vaihdellut viime aikoina jäsenten terveysongelmien myötä. Nyt meitä oli perussetti koolla ja mehän nostettiin maljat keväälle ja viiden vuoden ystävyydelle. Kappelin parsaviikkojen annos katkaisi orastavan nälän herkuillaan ja päätteeksi nautiskeltiin Espan puiston kioskilla ne perinteiset kesän ensimmäiset jäätelöt. Eläköön ystävyys!

Jumalani, usein käännyn Sinua kohti vasta, kun minulla on asiaa: jokin on hullusti, jokin on mennyt pieleen, jotakin puuttuu. Olen kyllä kiitollinen paljosta, mutta harvoin muistan kiittää. Tänään kiitän keväästä, joka puhkeaa puihin ja kukkii pientarilla sekä pihoissa. Kiitän kevätilosta, joka syttyy sydämessä. Kiitän eilisestä ja huomisesta. Kaikki tulee Sinulta.

Tämä oli jo toinen äitienpäivä, jolloin olen poikieni äitinä saman polun alkupäässä, suvun vanhin äiti jo nyt. Yhdeksänä leskenvuotenaan äiti tukeutui poikaansa ja pojanpoikaansa, joiden läheisyydessä asui. Kiitollisena muistan veljeni uskollista ja huolehtivaa yhteydenpitoa äitiimme.

Ajattelen puolisoani ja olen kiitollinen hänestä. Tuemme toinen toistamme. Olkoon meistä kumpi tahansa se, joka aikanaan ensin lähtee elämästä, toisella ei sitten ole muuta turvaa kuin lapsemme. Tuntuu siltä, että tänä aikana yhteiskunta ei vanhuksistaan välitä, hyvä jos pystyy jonkinlaisen hoivan pakon edessä järjestämään. Vielä on mahdollisuus rakentaa sukupolvien välillä sitä rakkauden siltaa, joka keventää aikanaan edessä olevien hoivavuosien taakkaa.