Äiti lienee tallettanut lähes kaikki samansa kirjeet ja kortit, siltä ainakin tuntui, kun kävin läpi jäämistöä. Katselin kaikki tervehdykset ennen kuin ne päätyivät takkaan. Toistuvia, osin tuttuja nimiä korteissa: naapureita, ystäviä, sukulaisia, matkatovereita joltakin niistä harvoista ulkomaan matkoista, joilla äiti ja isä yhdessä kävivät. Uskollisimpia muistajia ovat olleet ne kaksi nuoruuden ystävää, joista muistan äidin puhuneenkin, Jenny ja Hilkka. Yhteys oli säilynyt kuolemaan asti. Ensin loppuivat Jennyn tervehdykset, sitten Hilkan. Isän kuoleman myötä alkoivat äidin luopumisen vuodet: puoliso, ystävät, viimeisin siskoista. Kiitollisena muistelen Jennyn ja Hilkan uskollisuutta ystävyydessä, se merkitsi äidille niin paljon. Muistan äidin huokauksen veljelle ja minulle: miulla ei ole ennää kettää muita. Kaikki pitkäaikaisimmat kanssakulkijat olivat jo poissa. Runsaiden ikävuosien toinen puoli on karuuntuva elonpolku, vähittäinen yksinäistyminen.

Oli äidillä meidät ja meillä hänet, poikansa lähellä ja tyttärensä matkan päästä yhteyttä pitäen. Monista käytännön asioista huolehtinut miniänsä ja vävy, joka tuli tyttären mukana aina kun vain pääsi. Oli äidillä lastenlapset perheineen energisinä tuulahduksina ja heidän pienoistensa tuoma pehmeä ilo.

Äiti kävi Tapiolan emäntäkoulun 1930-luvun puolivälissä ja isä Suonenjoen maatalouskoulun. Siltä ajalta on säilynyt isän ja äidin välistä kirjeenvaihtoa. Ajan taloudellinen niukkuus (lamasta ei silloin puhuttu) ja maailman poliittisen tilanteen epävarmuus heijastuu vanhempieni tulevaisuuden suunnitelmissa.  

“Kotitalousoppilaitosten oppilaiden järjestyssäännöt.
- – -
2§    Oppilaan tulee alistua kaikkiin oppilaitoksesta annettuihin säännöksiin sekä noudattaa johtajan ja opettajien antamia määräyksiä. Samalla hänen tulee käyttäytyä moitteettomasti sekä oppilaitoksessa että sen ulkopuolella ja kohdella huomaavaisesti opettajiaan, tovereitaan ja kaikkia muitakin henkilöitä, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin.
- – -
6§    Oppilaan on aterioitava oppilaitoksen yhteisruokalassa. Älköön hän tämän ohella järjestäkö itselleen yksityistä ruokataloutta; älköönkä aterioiden väliaikoina ilman erikoista lupaa käyttäkö oppilaitoksen ruokatavaroita tai -valmisteita.
- – -
9§    Avotulen kanssa älköön käytäkö ullakoilla tai muilla tulenaroilla paikoilla.  – - – Oppilaan on varovaisesti ja säästäväisesti käytettävä sähköä, paloöljyä, puita ja muita oppilaitoksen tarveaineita.
- – -
11§    Oppilas älköön luvatta käyttäkö oppilaitoksen puhelinta.  Oppilaille tulvea posti on tuotava suoraan johtajalle tai hänen määräämälleen henkilölle, joka huolehtii sen jaosta.
12§    - – - Huvitilaisuuksissa käyntiin on saatava johtajan suostumus.  
13§    - – - Viimeistään klo 23 sammutetaan valot ja tulee sen jälkeen täydellisen hiljaisuuden vallita ainakin kello ½ 5:een. “

Isäni vanhapoikasedälle kuulunut rippilasten kirja on annettu muistoksi asianomaisen “ensi käynnistä Herran P. Ehtoolliselle”. 64-sivuinen kuvitettu kirjanen on toinen painos v:lta 1900, Werner Söderströmin kustantama, alkuperää mainitsematon “vapaa suomennos”. Takakansi mainostaa muutakin kohderyhmälle sopivaa kirjallisuutta, kuten: Ystävällisiä neuvoja nuorukaisille; Sukupuolinen puhtaus (Esitelmä nuorille miehille), muutamia lääketieteen lausuntoja siveyden terveellisyydestä; Itsekasvatuksesta (neuvoja opiskelevalle nuorisolle).

Rippilupauksia on seitsemän, jokaiseen kysymykseen on erikseen vastattava “Tahdon” tai “Uskon”. Kysymykset käsittelevät uskontunnustusta ja raamattua, tunnustuksessa pysymistä, Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen uskomista, Jumalan sanan noudattamista, Jumalan pelvossa vaeltamista ja ehtoollisella käymistä.
Rippilasten kirjan muu sisällys on otsikoitu: Tienhaarassa / Matkasi määrä / Kaksi tietä / Valitseminen / Pyhitä lepopäivä! / Älä unhota p. Raamattua! / Älä lyö laimin pyhää Ehtoollista! / Älä unhota rukoilemista! / Seurustele hurskasten kristittyjen kanssa!

Kirja puhuttelee lukijaa rakkaaksi, armaiseksi lapseksi. Setä-Juho oli syntynyt 1888 ja käynyt rippikoulunsa syntymäpitäjässään Suomen suuriruhtinaskunta-aikaan v. 1904. Tietämäni mukaan hän ei erityinen ehtoollisella kävijä sittemmin ollut, enimmän aikaa hoiteli hevosia ja poltteli paperossia holkissa.