Yöllä oli satanut. Raikasta! Aamuteen jälkeen sauvailin metsään. Tuulen urkupiste soi havupuissa, laulurastaan resitatiivi, peipposen arpeggiot, mustarastaan ihanat huilusoolot ja kaikki pienet suloiset piiskutukset suorastaan helähtelivät kevätriemua.

Ajatukset viipyilivät illalla luetussa. Ei voi sanoa elämäni perheessä eikä yksilönä olleen tasapaksua eikä varsinkaan ongelmatonta. Vaikka peruskuvio näyttäytyy jälkikäteen tarkasteltuna selkeältä ja rauhalliseen tahtiin etenevältä, oli siinä hajoamisen ainekset näkyvillä muutamaan otteeseen. Sitä tahtoa on tarvittu, jota vihkihetkellä puolisoilta kysellään.

Palatessa kuljin kalliometsään tuodun eskariryhmän ohitse. Lapset istuivat kaatuneen puun rungolla ja keskustelivat ohjaajiensa kanssa havainnoistaan. Värikäs ja innokas porukka, jonka joukkoon olisi ollut mukava istahtaa. Ohi kulkienkin tuli onnellinen olo.

  • Nyt on metsässä hurmaavaa. Kävelin tänä aamuna metsässä hitaasti ja nautin ihan valtavasti.

    Hyvää ja keväistä viikonloppua Ellinoora.

    Kommentin jätti Nainen kuvastimessa · lauantaina 25. huhtikuuta @ 09:54

  • Sateinen sunnuntaikin on hyvä sunnuntai 🙂

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 26. huhtikuuta @ 13:00

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.