Ihmisellä on jokapäiväiset tai ajoittaiset riesansa. Niin kuin se, että joka päivä on syötävä. Eikä pelkästään on syötävä, vaan ruuan pitää olla terveyttä edistävää ja määrän pitää olla kohtuullinen. Tässä ei olisikaan mitään ongelmaa. Vaan jos haluaa, että se myös maistuu syöjälle, ollaankin jo pikku probleeman edessä.

Mikä tekee ruuasta hyvää? No vaihtelevuus, laadukkaat raaka-aineet, omassa keittiössä valmistaminen ja syöjien makumieltymykset huomioiva. Pihtailematon voin, sokerin ja kerman käyttö parantaa ruuan makua, se on saletti. Suolaakin pitää olla sopivasti. Entäs se terveellisyys? Ei tarvitse olla neropatti todetakseen hieman liioitellen, että kaikki mikä maistuu hyvältä on epäterveellistä.

Koska ihminen on olento, joka toimii ruualla, pitää valita: joko maku tai terveellisyys. Sillä lopputulemahan on, että ruoka ei voi olla jokaisen mielestä joka päivä hyvää, jos sen pitää olla terveellistä. Vai mitä.

  • Makujutuissa on kuitenkin se hyvä puoli, että makuaisti voi muuttua, jolloin kaikki hyvä ei ole epäterveellistä! Kun meillä on jätetty sokerit pois, maistuvat entiset normaalit makeudet ällöttäviltä. Lapsenlapsetkin ovat tottuneet. Puutarhamarjat ja kermavaahto ovat heille herkkua ilman sokeriakin. Emme osta enää tuotteita, joiden makua on on parannettu natriumglutamaatilla. Se maku tuntuu nyt pahalta. Mausteet korvaavat suoloja, mutta kala kyllä kaipaa hyvää merisuolaa. Ihminen tarvitsee suolaa, mutta elimistö tuottaa tarvittavan sokerin muista aineista. Kasvikset saavat hyvää makua voista, salaatit oliiviöljystä ja mausteista. Liian vähärasvainen ruokavalio ei ole terveydeksi aivoille. No niin, ruokakeskustelu on loputonta ja muuttuvaa! Meillä sitä seurataan tiiviisti, mies lukee ja minä kuuntelen.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 24. huhtikuuta @ 13:38

  • …jaa-a,,,mä olen sellainen fatalisti, että syön kaikkea hyvää (ja se näkyykin), ruuan pitää maisuta. Vanhinta tytärtäni kastettiin , 34 v sitten ja pappi sanoi hänelle, että ..Annamaria, sinulla on nimellä varattu paikka taivaassa ja sinun päiväsi ovat luetut…tähän perustan sen, että syön kaikkea mitä itse haluan. Saattoi olla vähän korkealentoista, heh, mutta eikö aika hyvä perusetlu!!

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 24. huhtikuuta @ 18:14

  • Annikki, loputonta on – kunnes ollaan hoivaosastolla eikä ruokaa ylimalkaan saa, jos ei syöttäjiä löydy ja jos löytyy, ruoka ei maistu tasan miltään. Meillä se menee niin, että minä teen kokeiluja ja mies kommentoi. Tottuminenkin näyttää olevan suhteellista, mutta kyllä einesruoka tuntuu liian suolaiselta. Toinen meistä tykkää makeasta, joten hän saa lisätä sokeria mielensä mukaan lautaselleen. Ylipäänsä teen harvoin jälkiruokia. Lapsenlapsemme ovat siinä vaiheessa, että vaarilan ruokapöydässä helposti saa raportin, mistä kaikesta ”mä en tykkää”. Mitähän ne päiväkodissa oikein mahtavat syödä?

    Vilukissi, hyvä perustelu mielestäni. Monesti tuntuu siltä, että ihmisiä syyllistetään ns. terveysvalistuksen nimissä turhan tiukasti. Riittäisi sellainen yleisneuvo, että kohtuus kaikessa ja elämä on tarkoitettu elettäväksi eikä kituuteltavaksi. No, minä näiden perustautieni kanssa olen ratkaissut niin, että arkiruoka meillä on terveellistä ja jos syödään ’ulkona’, juhlissa tai matkoilla, ei mietitä eikä krossata.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 24. huhtikuuta @ 18:22

  • Jatkan vielä, että meillä tämä ruokaterveysboomi alkoi, kun miehellä todettiin diabetes. Ruokavalion ja tiettyjen terveystuotteiden avulla hän on päässyt kokonaan irti lääkkeistä ja sokeriarvot pysyvät normaaleina. Etenevän sairauden pelko panee etsimään vaihtoehtoja.

    Kommentin jätti Annikki · perjantaina 25. huhtikuuta @ 09:07

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.