Kuljen metsäpolkua yksinäni. Muutama pakkasaste, auringonviiru ohjaamassa kulkua. On sunnuntaihiljaista. Mietin edessä olevaa sairaalakäyntiä ja taakse jo jääneitä. Miksi mielessä häilyy pelon tunteita, vaikka olen niin paljon paremmassa kunnossa kuin syksyllä. Ehkä nyt on voimia pelätä sekä samalla olla turvassa.