Joskus sitä joutuu lähtemään, kun on matkan toisessa tilanteessa varannut, pandemian uhka mielen alla. Kun palaa maailmalta kotimaahan, on kuin olisi lomalla kaikista kamaluuksista ollut. Pandemia koskee kaikkia Euroopan maita, mutta määränpäässä ei näy eikä kuulu minkäänlaista kohkaamista asiasta. Hotelleissa on käsidesiä tarjolla ja huoneessa yksinkertainen toimintaohje sairastumisen varalta.

Sen sijaan ensimmäinen kotimainen lehti, joka paluumatkalla osuu käteen, huutaa lapsen kuolemaa isoin otsikoin. Media kertoo, että leipäjonojen rinnalle on meillä ilmaantunut rokotusjonoja ja ihmiset taistelevat vuorostaan paniikissa. Paikoin loppuvat rokotteet. Jossain toiset ovat toisia arvokkaampia, kun kaikille ei riitä. Sitten tulee taas kuolleita, joku perusterveeksi arvioitu, muutama perussairas, joka on rokotettu liian myöhään, tai – mitä ei haluta kertoa – sairastunut rokotteesta perussairautensa huonon tilan vuoksi.

Meillä on keskimäärin ottaen hyvä terveydenhuolto, systeemi toimii. Ilmiselvää kuitenkin on, että pandemian uhan alla systeemi on haavoittuva. Rokotusohjelma on auttamatta myöhässä. Eikä se ole systeemin vika, rokotetta vain ei ole ollut saatavilla.

Medialla ei tunnu olevan suhteellisuudentajua eikä vastuuta paniikin lietsomisesta. Asiallista informaatiota on joutunut suorastaan kaivamaan milloin mistäkin lähteestä. Riskiryhmistä puhuttiin viikkotolkulla ennen kuin näin mediassa ensimmäisen tarkan selvityksen siitä, ketä riski koskee. Joka vuosi kuolee ihmisiä tavallisen kausi-influenssan jälkitauteihin. Ei kuolema ole uutinen, joka palvelee kansalaisia tässä tilanteessa.

Asiallinen tieto ja selkeät toimintaohjeet aina tilanteen mukaan päivitettynä – sitä olisi medialta odottanut.

näkymä kaupunkiin katedraalin kukkulalta

Portossa aamu valkenee kosteana ja sumuisena. Kadun valotaulu, joka näkyy huoneemme ikkunaan,  ilmoittaa lämpötilaksi +18. Ulkoa kuuluu saarnanuottista kailotusta: mies seisoo aukion laidalla kadun kulmassa saarnaamassa ohikulkeville. Tämä mies on suhtsiistissä puvussa, mutta monta ruokkoamatonta, likaista, nälkiintyneen näköistä ja kiiluvasilmäistä yksinäistä miesressukkaa nähtiin jo Lissabonissa, kerjääviä, puistoissa ja talojen syvennyksissä pahvien alla nukkuvia kodittomia. Hyvinvointiyhteiskunnassa ilmiö pistää ikävästi sekä silmään että sydämeen. Anja kertoo, että Portugalissa on hyvä sosiaaliturva, kuten EU-maissa yleensäkin, mutta ei se täälläkään näy estävän ihmistä joutumasta kadulle ihan kirjaimellisesti.
 

vanhasta kauppahallista

Aamulla kerrotaan yhden iäkkäistä matkalaisista saaneen illalla sydänoireita ja kuumeisen ripulin. Vaimo jää sairastuneen miehensä luo, kun me muut hankkiudumme kävelemään kaupungille. Tutustumme Porton vanhaan kauppahalliin, jonka kukkien ja hedelmien runsaus ihastuttaa ja kalatiskien kammottavan näköiset otukset (hajuineen) nostavat hiukset pystyyn. Kaupungintalon aukion kulmalla odottelemme bussiamme. Katselen iäkästä miestä, joka tulee ulos kaupungintalon ala-aulasta salkku kädessä ja seisahtaa portaille neuvottoman näköisenä. Vartin päästä, kun bussimme viimein tulee, mies seisoo siinä yhä kuin ei tietäisi mihin lähteä.
Porto vaikuttaa mukavalta paikalta, jonka keskusta on nopeasti hahmottuva. Kaupunkia kierrellessämme osumme näkemään yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan fuksiaiset. Portugalissa yliopiston opiskelijat pukeutuvat Anjan mukaan yleensä mustiin asuihin, joihin kuuluu viitta ja farmasian ja lääketieteen opiskelijoilla on lisäksi jotain violettia asussaan. Mustanvioletti joukko on koolla tiedekuntarakennuksen aukiolla olevan suihkulähteen ääressä, jossa vanhemmat opiskelijat lappavat potan näköisillä astioilla nuorempien päälle suihkulähteen vettä. Hauskaa näyttää olevan. Touhua katselee nimikkopuistonsa nurkalta patsaaksi ikuistettu Salazar, tiedekunnan muinoinen perustaja.  

puiston palmuja ja araucarioita
 

Kiertoajelun päätteeksi meille näytetään vanha pörssitalo, jota käytetään nykyään valtiovierailutasoisten päivällisten, kokousten ja konserttien pitopaikkana. Se on todella upea rakennus, joka on täynnä arvokasta taidetta. Talon arabialaista juhlasalia remontoidaan parhaillaan konserttisaliksi. Hengähdän syvään: sali on yksinkertaisesti ja ehdottomasti kaunein koskaan missään näkemäni. Sisällä ei saa (tietenkään) kuvata, joten on ostettava haitarikortti, josta saa vain kalpean aavistuksen todellisesta loistosta. Itämaista loistoa Iberian niemimaalla riittää.

Pörssitalon takana on Pyhän Fransiscuksen kirkko. Se järkyttää toisella tavalla. Tietäen Fransiscus Assisilaisen äärimmäisen askeettisen elämän ja veljeskunnan yksinkertaisuuteen ja nöyryyteen perustuvan uskonkäsityksen, tuntuu todella groteskilta katsoa mahtavaa kirkkoa, jonka raskas barokkityylinen kuori ja alttari on ylettömän koristeellinen ja kauttaaltaan kullattu. Anja kertoo aatelisten, rikkaiden kauppiaiden ja pörssikeinottelijoiden lahjoittaneen kirkon koristelun ja vaatineen vastineeksi suvuilleen hautapaikan alttarin alapuolelta kryptasta. Kirkon koristeluun on käytetty lehtikultaa arviolta 200-300 kiloa. Poistun kirkosta sekavin tunnelmin.
 

kuudesta kolme sai samaan kuvaan

Laskeudumme alas joen rantaan syömään mainiosti laitettua turskaa. Lounaan jälkeen pääsemme risteilylle Douro-jolle ja näemme sen kuusi komeaa siltaa ja joen kahta puolta nousevat rinteet. Sandemanin viinikellariin tutustuminen on mielenkiintoista, saamme käsityksen portviinin tieteellisen tarkasta tekoprosessista ja lopuksi tietysti maistiaisetkin. Valkoista portviiniä maistan täällä ensimmäistä kertaa, hyvää sekin on.
 

vanhat viinikaljaasit, joilla ennen kuljetettiin tynnyreitä jokea pitkin  

Päivän kohokohdaksi meidän kahden osalta muodostuu Café Majesticassa illan hämärtyessä nautittu ’afternoon tea? talon tapaan tarjottuna. Siihen kuuluu kannullinen valittua teelaatua, kuumaa maitoa ja hunajaa, kolmioleipiä sekä kala- että lihatäytteellä, vehnäpullat, joissa hilloa ja kermavaahtoa, kolmea eri lajia makeaa kakkua (omena-, tosca- ja sachertyyppistä) ja suklaaseen kastettuja mansikoita. Tämä ylenpalttinen herkuttelu maksaa 10 euroa hengeltä, Porton vanhimman ja kuuluisimman kahvilan interiööri ja tunnelma bonuksena. 
   

~ jatkuu