Jälkimmäistä viisauden lajia on taas riittänyt, kuten aina myrskyisien tapahtumien jälkeen. Radion ja television ajankohtaisohjelmat sekä lehdistö laidasta laitaan yleisönosastoineen ovat suorastaan rypeneet jälkiviisauden pohjattomissa hetteiköissä.
Taas huudetaan: miksi edellisestä myräkästä ei mitään opittu. Tuudittauduttiin siihen autuaaseen uskoon, ettei kauhistuttava tapaus voi toistua. Syyllisten penkille on innokkaasti istutettu poliisia ja sisäministeriä. Kansa huutaa yhä herkästi: ristiinnaulittakoon! Vikaa on paikannettu vanhempiin, koulusysteemiin, mediaan, päättäjiin, yhteiskuntaan ylimalkaan ja ennen muuta internettiin, tuohon mehukkaan pahan valtakuntaan.
Viisasten kivi taitaa olla pahasti kateissa. Syyllisten etsiminen ei poista ahdistusta ja vikaa on joka suunnalla, mistä vain keksitään tonkaista. Asiallisia ja perusteltuja kannanottoja on harvakseltaan löytynyt lehdissä; keskusteluohjelmia tai poliitikkojen eduskuntapuheita seuraamalla hämmennys on vain kasvanut.
Mielenkiintoista on millaisena Suomi näyttäytyy nyt muun Euroopan silmissä. Itsemurhatilastojen kärkikolmikossa meillä näyttää olevan pysyvä paikka. Taannoin saimme röyhistellä nuortemme fiksuudella kansainvälisessä oppimistulosten vertailussa, mutta samaan aikaan koululaisemme pelkäävät henkensä edestä.
Asiaintilaa parantavat päätökset ovat lainsäätäjien ja kriisin jälkien korjaaminen viranomaisten hallussa. Meidän jälkiviisastelijoiden on tuettava heitä kivien heittelyn sijaan. Vastuullista aikuisuutta on suostua näkemään, välittää ja toimia.
PS. Asiallisia näkökohtia aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Saara 24.9. ja Vaiheinen 26.9.