Jokin jatkuu aina vain, jokin on ihan pian tulossa, jokin hartaasti odotettu ei vain tule, vaikka pidät toivon liekkiä yllä lakkaamatta.

Pimeys, hämärän kaikki sävyt, sadepisarat ja tihku. Enää kymmenen päivää ja yötä hetkeen, jolloin pimeys seisahtaa, miettii, luovuttaa. Minuuttivauhtia, päivä kerrallaan pimeä aika alkaa hitaasti lyhentyä, alkuun tuskin huomattavasti, kuitenkin.

Mutta Talvi? Miten sitä odottaa joka jouluksi, enemmän kuin mitään muuta. Kaipaa puhtautta, valoa, kirpeitä pakkasaamuja, lumen ystävällistä narahdusta askelten alla. Tähtiöitä, revontulen loimua, hiljaista lumisadetta, vinhaa pyryäkin joskus.

Siksihän me Pohjolan ihmiset sytyttelemme lamppuja ja valonauhoja pihoille, valaisemme katujen ja teiden varsia, kaupunkien ja kylien pääväyliä. Siksihän me sytyttelemme kynttilöitä kotona. Ja odotamme, jos vaikka huomenna tai tämän matalarintaman mentyä alkaisi viimein tuulla pohjoisesta…

voiko olla totta, että joudumme seuraamaan tätä groteskia, epäinhimillistä näytelmää uutisistamme vuodesta toiseen?

voiko olla totta, että ’oikeusvaltiossa’ poliisin murhatutkimusta tehdään tavalla, josta seuraa tällainen farssi?

voiko olla totta, että ’oikeusvaltiossa’ syyttäjälaitoksen työ perustuu alaikäisten, järkyttyneiden lasten lausumiin ja muutamiin hatariin ”tutkimustuloksiin” lasten seksuaalisen hyväksikäytön oletuksesta? 

voiko olla totta, että eri oikeusasteiden tuomiot päätyvät samoilla perusteilla vastakkaisiin tuloksiin?

voiko olla totta, että tätä farssia seurataan ja spekuloidaan vuodesta toiseen mediassa? mikä mahdollistaa tämän näytelmän julkitulon ja perusteettoman esilläolon? kenen vastuulla on yhden perheen lasten ja heidän äitinsä yksityisyyden penkominen, rääpiminen ja tulevaisuuden tietoinen tuho?

Paul Auster   Baumgartner   suom. Arto Schroderus   Tammi 2023 (KK)

Tähän yhteyteen sopii pienimuotoinen ylistys Tammen keltaiselle kirjastolle: voisi olla myös ’kultainen kirjasto’.  – Ikäiseni yhdysvaltalainen kirjailija Paul Auster on saanut paitsi hyvät geenit ja hyvän yliopistokoulutuksen (neljä vuotta Ranskassakin), ilmeisesti myös elänyt sillä tavalla hyvän elämän, että on tunnustetusti maansa ja maailman arvostetuimpia nykykirjailijoita ja yhä kirjoittaa väkevän romaanin. Austeria kannattaa lukea, jos kirjallisuuden helmenkalastus kiinnostaa.

*

Caroline Säfstrand   Onnellisten loppujen kerho   suom. Kristiina Vaara   Karisto 2022

1972 syntyneen ruotsalaisen toimittaja-kirjailijan romaani on ”lämminhenkinen, toiveikas, syvällinenkin feel-good-romaani”.   – Marraskuun synkkyyttä ennakoiden valitsin kirjastosta tämän kirjan, joka osoittautui olevan sopivan kevyt ja hassu tarina neljän naisen kirjallisuusterapeuttisesta kerhosta. Syvällisyydestä en niin tiedä, suomennoskin vaikutti paikoin hivenen ontuvalta, muuten tarina toimii hyvin vuoden pimeintä aikaa keventämään.  

*

Selja Ahava   Eksyneen muistikirja   Gummerus 2010

Edellisen kerran luin tämän kirjan kymmenen vuotta sitten. Silloin muistisairauksista ei vielä puhuttu ja kirjoitettu niin paljon kuin viime vuosina. Silloin kirja tuntui riipaisevan kipeältä lukea. Olin vasta menettänyt yhden nuoruuden ystävistäni tälle traagiselle kohtalolle enkä oikein osannut sitä surra menetyksenä, koska en ymmärtänyt. Nykyään pidän yhteyttä kolmeen muistisairausdiagnoosin saaneeseen pitkäaikaiseen ystävään ja tunnen useita, jotka painiskelevat sairaan omaisensa hoidon järjestämiseksi. – Ahavan teos on kirjoitettu muistisairaan päähenkilön omaan kokemukseen eläytyen ja on siten erityisen vaikuttava.  

*

Juha Itkonen   Huomenna kerron kaiken   Gummerus 2025

Tunnettu, kiitetty ja palkittu nykykirjailija (s. 1975), julkaissut yhdeksän romaania, omakohtaisia teoksia, näytelmiä sekä audiodraaman. Hän on monipuolinen kulttuurivaikuttaja.  – Pidän Juha Itkosen pohdiskelevasta tyylistä, jossa hän puhuu päähenkilönä kuin kertoisi itsestään, ja toisaalta kertoo ihmisistä, joilla tuntuu olevan aikakautensa yhteisössä tunnettu esikuvansa. Ihmissuhteiden kuvaus on hengittävää ja samalla rikasta ja syvällistä. Romaanin päähenkilö on mies, joka ei halua omistaa eikä sitoutua, kunnes kohtaa nuoruutensa rakastetun, johon syttyy toisella kierroksella ennen kokematon intohimo. Monella tavalla upea, antoisa teos on nautinto lukea ja jättää hyvän jälkimaun.

*

Juha Seppälä   Yhtiökumppanit   WSOY 2002

Tämä on jo/vasta kolmas J. Seppälän runsaasta ja runsaasti palkitusta kirjallisesta tuotannosta lukemani teos. Joka ikisen luetun jälkeen on lukukokemus ollut sama kuin tälläkin kertaa: sanataituri on asialla. Omintakeinen tyyli ja ajatuksen juoksu on yllättänyt joka kerran positiivisesti. Miten en ole lukenut tätäkään aiemmin! No, nyt löysin kyllä yhden vastauksen: on se niin m i e s, että meikäläisen on vähän vaikea niellä kakistelematta sen tapaa kertoa naisistaan. Siihen jos ei liikaa suivaannu, on mahdollista nauttia siitä muusta.

*

Marja-Liisa Vartio   Nuoruuden kolmas näytös   toim. Anna-Liisa Haavikko   Art House 1995

Kustantajan toimittama teos sisältää 1966 kuolleen runoilijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä vuosilta 1941–52 sekä ’uninovelli’ Vatikaanin. – Löysin opuksen kirjaston vapaahyllystä. Ihmettelin, miksi en ole lukenut Vartion runoja tai romaaneja, vaikka nimi on hyvinkin kirjallisuuden historiasta tuttu. Jotain ristiriitaista hänen persoonassaan on ollut, en ole laatuaan ymmärtänyt. Olen ihmetellyt hänen yhteyksiään Sylvi Kekkoseen ja moneen muuhun kirjallisessa maailmassa, Vartio oli ennen kuolemaansa mm. naimisissa Paavo Haavikon kanssa. Tämä opus avasi minulle hänen persoonaansa, ja sen miksi en ole sitä nuorena ymmärtänyt. Outo, hillitön, vähän hullu, mutta juuri siksi on luettava seuraavaksi hänen runonsa.               

*

Joonas Konstig   Rooma   WSOY 2025

J. Konstig on 1977 syntynyt espoolainen palkittu kirjailija, joka kirjoittaa uusimmassa romaanissaan parisuhteiden dynamiikasta intiimisti ja omaperäisesti. ”Unelmaloma ystäväpariskunnan kanssa.”  – Puhtaasti nimen perusteella valittua luettavaa kirjaston uutuuksien esittelyhyllystä. Olen ollut itsekin Roomassa lomamatkalla joskus 2000-luvun alkuvuosina. Romaanin kirjoittaja on nuoremman poikamme ikäinen, niinpä luin tietoisesti sukupolvieron näkökulmasta. Teksti sai sillä tavalla erityisen ilon sävyisen mielenkiinnon hohteen. Rooma-kokemusta sai jokainen neljästä päähenkilöstä kertoa omalla nimellään, mikä tässä tarinassa toimi erityisen hyvin. Sitä voi pitää kirjailijan tyylitaidon ansiona. Romaani oli kevyt lukea, vaikka ahdistavia kokemuksia riitti, niiden kuvaus oli hengittävää ja taidokasta.  Lukuelämys. – Muuten, erityisen osuvalla tavalla aistikas kansipaperi, jonka tekijä olisi ansainnut nimensä mainituksi.

***

KIRJASTON ELOKUVAHYLLYILTÄ

Viulisti **** Paavo Westerbergin elokuva, kirjastolaina. Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta, Kim Bodnia, Samuli Edelman. Traaginen onnettomuus tuhoaa lahjakkaan viulutaiteilijan, Karinin soolouran. Hän ryhtyy pedagogiksi ja haaveilee jopa kapellimestarin urasta. Mestarikurssilaisten joukossa on häntä ihailevia nuoria soittajia, joista lahjakas Antti rakastuu opettajaansa. Näin Karinin oma lovestory entisen opettajansa kanssa toistuu Antin myötä, ja suhde oppilaaseen tuhoaa myös Karinin hiipuvan perheonnen. – Väkevä tarina ja erinomainen näyttelijäntyö, joka on vaikuttanut myös ’me too’ -liikkeen nousuun. Elokuva on intensiivisyydessään hurja kokemus myös Mendelssohnin viulukonserton ansiosta, jolla on merkittävä osuus elokuvan tunnemyrskyjen välittäjänä.    

*

Nomadit**** Arenan dokkarielokuva, joka kertoo amerikkalaisesta vaeltavan elämäntavan omaksuneesta nomadiyhteisöstä.  – Antaa paljon ajateltavaa ihmisyyden moninaisuudesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja toinen toisensa tukemisesta vähin sanoin, pienin elein ja käytännössä. Erittäin antoisa sunnuntai-iltapäivän elokuvahetki kotiruudun ääressä.

*

Connect to The Beauty of Life (Kaikenkattava kauneus) ***** Will Smith, Keira Knightley, Michael Peña, Naomie Harris, Jacob Latimore, Kate Winnslett,Helen Mirren.

Kaunis ja koskettava elokuva miehestä, joka menetti kuusivuotiaan tyttärensä ja romahti suruunsa. Yritys, jonka hän oli perustanut, oli ajautumassa konkurssiin, koska surun murtama mies ei kyennyt johtamaan sitä eikä hoitamaan asioita. Työyhteisön oli pakko tehdä jotakin. Epätavallinen ratkaisu tarjota apua tuotti lopulta tulosta ja umpisolmu saatiin auki. Monin tavoin puhutteleva, liikuttava elokuva.

***

marraskuun silkinohuen lumiharson läpi

hengitän havumetsän tummanvihreää hiljaisuutta /

oi, niin hellästi mänty kumartuu

hehkustaan riisutun koivun puoleen!

yhdessä, samoilla sijoillaan vuosikymmenet /

on puun elämää taipua tuulen mukana,

nauttia vesi ja maan antimet, nauttia

päivän valo, tähtien humina yön pimeässä /

levätä sanoitta vieretysten

kehrätä elämän kireistä kivuista

kirkasta iloa.

27.11.2025

Marraskuu on merkillinen kuukausi. Elämä on enimmäkseen pitkää, tapahtumatonta hämärää. Sitten tulee päivä, jolloin tapahtuu kaikkien tyhjäntasaisten päivien edestäkin kaikki, mikä on ollut kesken ja tuloillaan. Niin kuin tänään.  

Oli ollut pakko tilata ruokaa kaupasta kotiin, kun auto oli matkoilla. Sehän teetti meikäläisten vauhdilla hitaan ja työlään listauksen nettiin edellispäivänä. Piti ajatella miten sen kierroksen itse tekisi hyllyjen välissä, mitä tavallista poimisi, mitä harvemmin ostettavista puuttuu. Toimitus tuli ajallaan, muutama tavara vain oli erilainen kuin ennen.  

Tuskin olin purkanut laatikon, kun Esikoinen ilmaantui soittimensa kera palauttamaan auton. Tuokio siinä ehdittiin jutustella ja sitten tuo hyppäsi viikon odottaneen pyöränsä selkään polkeakseen selloineen asemalle ja junalla töihinsä. Huoneen ilmaan jäi värjymään kysymys, jota ei ehditty käsitellä – ei ole vielä ehditty miettiäkään, että mitenkäs joulu?

Laitoin ruuan, ei ehditty syömään, kun sukulaismies soitti tulevansa pikakäynnille. Ei aikaakaan, kun oli oven takana, kuskinsa kera. Toinen meistä haki tärkeän paperin, johon piti saada kaikkien kolmen perijän allekirjoitus. Omansa oli jo siihen väkertänyt. Nyt siihen tuli yksi lisää, ja sitten lähtivät ajamaan pitkää matkaa hakeakseen kolmannen. Että silleen.  

Hiljaisia päiviä kahden kesken. Ei tarvita paljoja sanoja, päivät soljuvat. On tilaa pienille kosketuksille, ajatusten jakamiselle, toinen toistensa tunnetilojen myötäilylle.

Vuodenajan pimeyskin hellitti hivenen huokaisten. Satoi sen verran lunta, että maahan jäi puhdasta valkeaa tummanraskaiden kuolemanvärien peitoksi. Tervetuloa talvi!

Kaksi viikkoa vielä ensimmäisen adventin valoihin. Hain lyhdyn, joka on pihavajassa kevään ja kesän torkkunut ja aikaansa odottanut. Tänä iltana sytytin siihen liekin. Se on kiitos lumen valosta, kiitos yllättävistä ilonkiteistä, jotka ovat sulaneet sydämeen ja tuoneet voimia. Naapurikin oli sytyttänyt lyhdyn. Jaettuna ilo kasvaa.  

On syytä tosissaan miettiä, mistä löytyisi tässä syväkyntöisessä vuodenajassa aitoja ilon pilkahduksia, jotka eloa voisi keventää. Sumuaamuja ja päivähämärää tuntuu olevan ylimäärin. Henkilökohtaisia harmeja, pätkäunta, ikäviä uutisia maailmalta ja kotimaasta – niitä kyllä riittää.

Tuossapa on vastaus heti kohta: kaktus kirjoituspöydän kulmalla purkaa nuppuja, yksi vaaleanpunainen kukka on jo auki! Miten en ole huomannut? Yksikin kukka kykenee valaisemaan pilvisen päivän kuten iloinen yllätys aina. Ehkä eniten on kyse asenteesta, huomaammeko yllättäviä asioita. Poimitaan iloa!

Marras-joulukuu on vuoden pimeintä aikaa. Tänään aloin jo odottaa lumisadetta, kun sääennusteessa sitä lupailtiin viikonlopuksi. Ensi lumen maisemaa valostava ominaisuus on aina yhtä sykähdyttävä – vallankin täällä pääkaupunkiseudulla, jossa se ei enää vuosiin ole ollut itsestään selvä talventulon tunnus.

Puhelintaankin voisi somessa klikkailun sijasta käyttää ihan vain soittamiseen ja puhumiseen. Milloin viimeksi kysäisit kauempana asuvan omaisen tai ystävän vointia ja kuulumisia? Vanhat vallankin saattaisivat ilahtua yllättävästä yhteydenotosta. Itsensä ilahduttamista suunnitteleva voisi kysäistä seuraa teatteriin tai taidenäyttelyyn tai vaikkapa sirkukseen sen mukaan, miten tarjontaa on.

Kysyin ystäväpiiriltä reseptiä marraskuusta selviämiseen. Ystävä Pohjanmaan puolelta sanoo: ’Onhan meillä valoja! Ei tarvitte pärettä pirtin seinähirren välis polttaa.’ Ytimekäs resepti: kynttilät ja ystävät auttaa yli marraskuun! Kukkakimppu omalle pöydälle ja väreihin sointuva paksu kynttilä, joka saa palaa, vaikka koko pilvisimmän päivän! Riston valintaa kuuntelee moni radiostaan, Bachin lohdullisia ja voimauttavia säveliä. Lauluihmisenä saatan hyräillä äitini tavoin jotain mieleen tullutta tuttua sävelmää keittiössä puuhatessa tai panna levylautaselle Pavarottin energisen tenorin laulamaan bravuureitaan.

Itse asiassa marraskuu onkin jo puolivälissä. Ettei vain menisi ohi tässä voivotellessa!

Vanhan pariskunnan syyselossa ei tapahdu paljon. Marraskuinen aamuhämärä sulautuu vaivatta iltahämärään, pilvistä on ja hiljaista enimmäkseen. Kivuliaita, valvottujakin öitä ja pitkää pimeää. Isänpäivä on käsillä. Kukka, kakku ja kirja perheen kaikille isille. Ja hali.

Isäni uinuu muistojen puutarhassa, saatettu yhdeksän vuotta ennen äitiä. Sodan käyneeksi mieheksi hän sai elää täyden ja rikkaan elämän yhteisönsä arvostamana miehenä ja kuolla vanhuuttaan, kuten hänenkin isänsä. Isän muisto on valoisa ja turvallinen.

Puolison kanssa eletyn yhteisen polun kulkua mutkineen muistelemme toisinaan yhdessä. Monenlaisia vaiheita ehti olla, vaikeitakin, yli puolen vuosisadan matkalla. Enimmälti oli kuitenkin valoisaa, onnellistakin. Pojillamme on ollut hyvä isä, ja vielä on.

Kiitollisina elämälle katsomme poikiamme oman perheensä isinä tässä monin tavoin rikkinäiseltä tuntuvassa ajassa. He ovat paikkansa löytäneet ja oman isyytensä merkityksen. Täydellisyyttä ei vaadita, arjen onni riittää pitkälle, että on saatavilla, osallistuu, rakastaa.

Runot

Katja Meriluoto   Mehiläisen paino   Aviador 2023

Meriluoto on helsinkiläinen 1975 syntynyt runoilija ja suomentaja, julkaissut myös lasten proosaa. Mehiläisen paino kuvaa elämää yhteisössä ja yhteisön ulkopuolella.  – Viehätyin Meriluodon kauniista ja ymmärrettävästä runokielestä sekä tyylistä, joka ei pyri vaikuttamaan rikkomalla ilmaisun kielellistä eheyttä, kuten nykyrunoudessa usein.

Totta kai olet olemassa / vaikka vielä monen kuoren alla / tahmeiden kalvojen kuningaskehdossa. / Nuku! Laula! / Niin että kuulisin sähköpaimenen sirinän / ja haikeanhilpeän veisuun / etäisen kuin kiiltomatojen valo / (se hajosi sormiini) lopunajan valkoisen kohinan / joka julistaa sukupuuton alkaneeksi. / Älä pelkää saalis on jo jaettu / avaa itse palkosi ja tule vastaan nopein jaloin, siivin / Kaikki on äkkiä kukassa tai kukkinut. / Mitä valita viimeiseen asuun / tästä turhasta runsaasta hyvästä?

*

Pysyä liikkeessä / selviytyä talven yli / Syödä hunajaa ja humista kukkien kieltä. / Pysyä lämpimänä, / lämmittää muita. / Luottaa Päivän polttavaan lupaukseen / Pysyä liikkeessä. Pysyä uskollisena kuningattarelle.

*

Anne Hänninen   Yön väliverho   Aviador 2025

Runoilija julkaisee harvakseen, mutta on ollut minulle tärkeä ja läheinen. Ensimmäinen teos häneltä runokirjastossani on WSOY:n julkaisema Eletyn valo, Valitut runot 1978-2005, joka sisältää poimintoja yhdestätoista kokoelmasta. Uusimmassa kokoelmassaan runoilija tarkkailee luonnonystävän tavoin pienten ja suurempien luonnoneläinten elämää vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Luonnonsuojeluajattelu on ajassamme jäänyt marginaaliin teknisen ja digitaalisen kehityksen sekä kaupallisten arvojen hallitessa keskustelutilaa. Vaikka teos välittää surua luonnon puolesta,  Annen herkät havainnot antavat toivoa tässä arvoköyhässä ajassa.

*

Romaanit

Rachel Cusk   Kulkue   suom. Kaisa Kattelus   S&S 2025

1967 Kanadassa syntynyt brittikirjailija mainitaan romaanitaiteen uudistajana, jota sekä kriitikot että lukijat arvostavat.  – Uusin romaani on mielenkiintoisesti koottu neljästä esseestä, joita yhdistää sama päähenkilö, G. Lukijalle tulee vaikutelma, että päähenkilön tarina on saman ihmisen, vaikka jossakin tarinassa G on nainen, toisessa taas mies. G:n taustalla on lapsuus perheessä, jonka vanhemmat ovat olleet eksentrisiä ihmisiä, jotka vihasivat toisiaan ja perheen eristynyt kasvuympäristö oli lapsille traumaattinen. Kirjailijan lauseet soljuvat joka osassa samassa epämääräisen uhan ja ahdistuksen ilmapiirissä, kieli on ilmaisuvoimaista ja sävykästä.

*

Maria Matinmikko   Siis niin, suuri ihmetys   Siltala & Parvs 2025

Fil. maist. Matinmikko on voittanut lukuisia merkittäviä palkintoja kirjoittamalla ”lajityyppien rajoilla yhdistellen poeettista, filosofista ja yhteiskunnallista ajattelua.” Siis niin suuri ihmetys on ”teos kirjoittamisesta, peloista ja lumoutumisesta”, sisältäen myös kuvallista materiaalia. – Kirja on äärimmäisen lumoava, kaunis ja puhuttelee sekä kuvillaan että tekstillään. Pidän tätä niin arvokkaana ja antavana, että kirjan haluaa hankkia hitaasti nautittavaksi lukupöydälleen. Lukukokemus on myös äärimmäisen intiimi, mikä tekee vaikeaksi sanoa mitään yleispätevää teoksesta.

*

Melissa Da Costa    Kaikki taivaan sini   suom. Saana Rusi   Tammi 2025

–  ”Tunteikas ja koskettava tarina kuolemasta, toivosta, rakkaudesta ja ystävyydestä.” Hyvin erikoinen tarina, jonka keskiössä ovat Emile, varhaista Alzheimerin tautia sairastava nuori mies, jolle on annettu enintään kaksi vuotta elinaikaa, ja Joanne, salaperäinen nuori nainen, joka lähtee Emilen mukaan pakomatkalle oman elämänsä raunioiden keskeltä. Matkan aikana Emilen tila vähitellen pahenee, Joannen tarinan taustat selviävät, ja he liittyvät toisiinsa syvän ystävyyden ja kohtalonyhteyden sitein. Tarina on realistinen, paikoin myös hivenen kaunisteltu ja turhan pitkäksi paisutettu (746 sivua). Tarinan päätös on erikoinen ja kaunis.  

*

Toon Tellegen   Siili joka ikävöi   suom. Sanna van Leeuwen   Art House 2025

– Hollantilaiskirjailijan sympaattinen tarina yksinäisestä siilistä, joka unelmoi kekkereistä ystävien kesken on luettavissa kuvauksena yksin elävän ihmisen ikävöinnistä yhteyteen kaltaistensa kanssa. Hellyttävä piirroskuvitus on Annemarie van Haeringenin. Lukija löytää itsensä milloin siilin, milloin jonkin muun eläimen hahmosta, tarpeesta ja tavasta olla yhteydessä toisten kanssa. Tottahan on, että kekkerit silloin tällöin kahden tai useamman ystävän kesken ovat elämässä tarpeen sielun ja mielen hengenpitimiksi. Itse en kovin hyvä kekkeriemäntä enää ole, mutta kuten siili, luotan, että kupillinen teetä (tai kahvia) yhdessä on ihan kelpo kekkeriksi eritoten kakunpalan kera nautittuna.

*

Sara Storm   Kesämummo   Saga 2025

– Storm on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kirjoittaja, ”joka puolustaa intohimoisesti onnellisia loppuja”. Niinpä tässä tarinassa tutustutaan eläkkeelle jääneeseen ja avioeroon päätyneeseen naisihmiseen, jolla on otsaa seikkailla useamman miehen kanssa vapaina vuosinaan sekä ryhtyä mielijohteesta taiteilijaperheen ’kesämummoksi’ ihan vain, koska omien aikuisten lasten kanssa välit ovat kiristyneet ja nuorin lapsenlapsi on ratsastusleirillä eikä mummon lohtuna. Hassunhauska kevyttarina!

*

Paulo Coelho   Jousen tie   suom. Pasi Rakas Jääskeläinen   Bazar 2003

Brasilian lahja helppotajuista mietekirjallisuutta rakastavalle lukijakunnalle on Paulo Coelho (s.1947). Alkemistista minäkin nuoruudessani aloitin ja jatkoin Piedrajoen rannalla, Pyhiinvaelluksella, Valon soturilla. Tarinaa riittää kirjailijalta, vaikka samaa kaavaakin toistaen ja samaan tulokseen usein päätyen. Maailma tarvitsee illuusiota Soturien ja Mestarien ja Suurten Esikuvien merkityksestä, seuraajistakaan ei ole pulaa.  

*

Anja Snellman   Pääoma   – romaani, requiem   Otava 2013

Anja Snellman (Kauranen) on varsin tuottelias kirjailija, Pääoma on luettelon 24:s teos, jonka hän myös mainitsi jäävän viimeisekseen. Teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Esikoisromaani Sonja O. kävi täällä herätti jo ansaitusti huomiota; lukijat sekä kritiikki totesivat uuden valovoimaisen lahjakkuuden ilmaantuneen kotimaisen kirjallisuuden areenalle. Lukukerta oli nyt toinen. Ilmestymisvuonna Lukunurkkaukseen kirjoitetut ajatukset allekirjoittaisin yhä.  – Haluan sanoa tässä vain sen, että kirja on henkilökohtaisuudessaan yksi vaikuttavimpia kotimaisia teoksia. Rohkea, raastava, tunnevoimainen ja monin tavoin puhutteleva teos – aina monitulkintaisesta nimestään lähtien.

*

Jukka Pakkanen   Kadonneet lauseet   Aviador 2025

Pakkasen kahdeskymmenes romaani on kertomus kadottamisesta ja menetyksestä, kirjoittajan maailmasta ja menneisyyden läsnäolosta.  – Pidän Jukka Pakkasta niukan ja pelkistetyn lauseen mestarina. Lienen lukenut kaikki käsiin osuneet romaaninsa suuresti tästä ominaisuudesta nauttien. Tässä viimeisimmässä on hyvästelyn maku. On kuin kirjailija ’Mikael’ kävisi tietyssä italialaisessa kaupungissa etsimässä entistä itseään, kadotettuja lauseitaan – ja naisiaan – tien varrelle unohtuneita ajatuksiaan elämästä, hiukan haaleaa haikeutta tuntien.

***

CD-elokuvat

Lupaus **** Ilkka Vanteen elokuva sotavuosilta.Rooleissa Laura Birn, Karoliina Vanne, Hanna Lekander.  – Kolmen lotan tarina vuosilta 1939-1944. Sisarukset päättävät kaikki tehdä velvollisuutensa isänmaan puolesta osallistumalla lottina sotaan. Tämän elokuva nostaa esiin perheiden pelon ja surun, nuorten naisten ja heidän rakastettujensa kohtalot sekä erityisesti eläinten kärsimyksen. Vaikuttava elokuva, kaikki ikoniset sotaelokuvat nähneelle ja lottien tarinoista lukeneellekin, nimenomaan tässä ajassa katsottuna koskettaa.

*

Out of Season **** Stephane Brize; Guillaume Canet, Alba Rohrwacher

”Nostalginen ranskalaiselokuva siitä, miten tekemämme valinnat muovaavat loppuelämämme suunnan.”  – Elokuva antaa tuoretta näkökulmaa erään miehen ja naisen nuoruuden rakkaustarinan uusintaversioon. Viehätyin alun askeettisista merinäkymistä sekä sesongin jälkeisestä autiudesta modernissa kylpylähotellissa. Miehen elämän autius, uran käännekohta sekä avioliiton tila paljastuvat tässä maisemassa. Kun mies kohtaa nuoruutensa ihastuksen, korrektit ’hyvin menee’ kuulumiset alkavat pian rakoilla. Elokuva sisältää mielenkiintoisia näkymiä, pieniä sivupolkuja ja erikoisefektejä, joita käytetään tarinan tukena moderniin tapaan.  Koskettava.

***

Syyskuun lehtipuiden värikylläinen elämänriemu on jo lentänyt tuulen teitä. Viimeiset lokakuun viikot maisema on ollut villavanharmaa ja utuinen, kosteaa pisaroiva. Harvaan ovat käyneet auringon kultaiset säteet kurkistamassa pilvipeiton takaa maisemaa ja säleiden raoista huoneisiin. Ajatar kehrää hahtuvista unipeittoa, jonka marraskuun horrokseen valmistautuva ihmisen lapsi voi vetää mielensä kesämuistojen peitteeksi.

Taloyhtiössä ja lähinaapureissa on meneillään rottasota, jonka takia minkäänlainen lintujen tai muiden luonnoneläinten ruokkiminen on ankarasti kielletty. En ole nähnyt rotanrottaa, mutta naapurirauhan vuoksi tyydyn siihen, mitä hoksaavaisemmat ja jaksavaisemmat todistavat. Onneksi rotat eivät tykkää tammenterhoista (tiesi joku), joten oravamme saa eväänsä ja huvinsa joka tapauksessa. Jätän myös koivun lehtiä pihanurmikolle ja syreenin alle, mustarastas niitä mielellään viskelee ja jotain syötävää kasasta ilmeisesti löytääkin. Tali-, sini- ja pikkutiaiset käyvät ikkunalla hoputtamassa talipalloevästä entiselle paikalle, ja tikli järjesti oikein kunnon mielenosoituksen seinustalla, jossa on aiemmin ollut lintulauta! Helppo arvata, kenen puolella Mummelin ja Vaarin sympatiat ovat.

Tänään on päivä, jonka illalla sellistipoikamme sellistipoika soittaa Kauniaisten Musiikkijuhlien huvilasarjassa kokonaisen konserttiohjelman, jossa mm. Prokofjevin Sellosonaatti. Pianisti Valeria Resjan säestää. Emme pääse paikalle, mutta olemme hengessä mukana. Elämä kipinöi siis toisaalla hyvin toivein ja pyrkimyksin, vaikka meillä on hiljaista.